Lisätöiden lisiä 8.-17.5.2019


Oman höysteensä lisätyösoppaan ripotteli sähkökaappi, joka tönöttää tonttimme rajalla kaupungin puolella somana kuin sottapytty. Sitä piti siirtää kauemmas anturoiden alta ja perustusten noustua palauttaa takaisin. Sähkökaapin vieressä hojottaa lyhtypylväs, joka niin ikään täytyy hilata kauemmas aivan tontin rajalle ulottuvasta talosta. Nämä siirrot lankeavat tietenkin meidän maksettaviksemme, vaikka kuinka moitin ja motkotin, ettemme mokomaa sähköpönttöä tai lyhtypylvästä alun perinkään talon kupeeseen pyytäneet.


Sähkölaitoksen alihankintaurakoitsija kävi tutkailemassa kaappia ja sen siirtoa ja miettimässä pitäisikö kaapeleita lyhentää tai jatkaa siirron yhteydessä - mikä tietysti maksaisi meille taas mansikoita koko pellollisen. Siirron ajoittaminenkin oli tarkan pelin puuhaa, sillä kaapin takana on 41 talouden sähköt. Työhön olisi varattava kolme tuntia, mikä tietäisi väärin ajoitettuna ansionmenetystä mm. kyläkampaamolle. Kävimme lippis kourassa kysymässä kampaamosta lupaa sähkönkatkaisuun anivarhaisena perjantaiaamuna, ja saimme sen. Lopulta sähkökaapin siirto oli helppo ja nopsa nakki ja ohi tunnissa, ilman kaapelinkatkaisua tai -jatkoa, mutta jalkakäytävä meni tontin kohdalta tuusannuuskaksi.


Seuraavalla viikolla vesilaitos tuli kaivamaan poikkikadun puhki ja vetelemään vesiliitoksia ja putkituksia kaupungin verkostosta tontin rajalle. Kävimme töllistelemässä tolkkuja käyttövesi-, jätevesi- ja salaojakaivoja, ja minä älysin niistä yhtä vähän kuin lehmä uudesta veräjästä. Onneksi isäntä oli vähän enemmän kartalla ja käänsi sorkkaraudalla salaojakaivon kannen auki tutkaillakseen liitosta perusvesikaivoon. Mutta sitäpä ei ollutkaan; urakoitsija oli rakentanut hulppean salaojajärjestelmän, mutta jättänyt kytkemättä sen perusvesikaivoon! Unohduksen taustalla oli tontin puolen työjärjestys ja pari tietokatkoa, mutta vähältä piti, ettei edessä ollut salaojavedenpaisumus.


Niinpä isäntä sitten marssi itse liittämään salaojakaivon perusvesikaivoon. Vesilaitoksen jampat olivat odottelemassa soratäyttökuormaa kadun katkaisevaan monttuun, ja aikansa isännän puuhastelua katseltuaan tulivat vähän auttelemaan. Isäntä jäi apupojan asemaan, ja niin näppärästi tulivat salaojatkin liitettyä perusvesikaivoon ja kaupungin hulevesiverkostoon.


Vesilaitoksen urakan aikana tontille piti tuoda myös kellarin harkot, jotka olimme Lammi Kivitaloilta tilanneet. Mutta kun vesilaitos katkaisi sivutien valtavaan monttuun, ei täysperävaunurekka päässyt lastaamaan kiviä tontille, ja kellarin rakennusurakka nytkähti viikolla eteenpäin. Se tuntui kohtuuttomalta, etenkin kun anturan betonivalukin, joka oli tarkoitus tehdä 17.5., siirtyi betonin tuotantovaikeuksien takia seuraavalle viikolle.

Mutta ei se ollut kohtuutonta, se oli vain tavanomaista rakennushankkeen turbulenssia. Kohtuuttomuus oli vasta tulossa.


Kommentit

  1. Onneksi ton liitoksen puuttumisen huomasitte. Rakennamme omaa taloa ja paljon ollaan oltu iltamyöhään talolla. Jätevesipumppaamo saatiin asennettua tontillemme eilen ja tänään vielä jotakin siihen liittyen tarvitsee tehdä. Itsekään en näistä oikeastaan ymmärrä. http://www.sktsuomi.fi/tuotevalikoimamme/jatevesipumppaamo-lps2000e/

    VastaaPoista
  2. Välillä kyllä tuntuu kuin haparoisi käsikopelolla sokkona pimeässä. Amatöörirakentaja ei voi tietää ja tajuta kaikkea, vaikka pitäisi. Täytyy vain toivoa, ettei suuria vahinkoja satu.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puitteiden kirkastusjuhlat

Ikean Voxtorp-keittiö

Tahmelan kalteva torni