Kallio halkeaa 2.5.2019


Maanrakennustyöt aloitettiin tontilla heti pääsiäisen jälkeen ja monttua laajennettiin salaoja- ja hulevesiputkia varten. Samalla paljastui kuhmu kalliota, jonka olimme tienneet hometalon kulmalla olevan, ja jota nyt pitäisi louhia pois talon ja kuistin alta. Taloa ei voi perustaa osittain kallion varaan, sillä maaperä elää, mutta kivi ei, ja niiden keskinäinen liike voi pahimmillaan murtaa vankankin perustuksen.

Juuri ennen vappua geotekniikkayritys suoritti naapurustossa kiinteistökatselmuksen louhintaa varten, ja räjäytyspäiväksi poliisille ilmoitettiin 2.5.2019.


Tivasin aloituskokouksessa moneen kertaan sekä maanrakentajalta että vastaavalta mestariltamme riskejä, joita räjäytyksestä naapureille koituu. Sieluni sopukoissa kummitteli kuva Ice Age -elokuvan poloisesta maaoravasta, joka tuikkaa pähkinänsä pommiksi väärään rakoon ja halkaisee maankuoren. Painajaisissani paukut porattaisiin täsmälleen väärään kohtaan, jolloin ne johtuisivat kivenpehmeitä hermoja myöten suoraan peruskallion ytimeen, lohkaisisivat Tahmelan irti Pispalan kannaksesta ja koko naapurusto vajoaisi suoraa päätä Pyhäjärveen plumps.

Sekä maanrakentaja että mestari vakuuttelivat, ettei huolta olisi, louhintasakki on ammattitaitoinen ja tehnyt räjäytyksiä lähempänäkin naapuritaloja. Lisäksi räjäytystyöt on laajasti vakuutettu.


Silti perhoset löivät leikkiä mahanpohjassani torstaiaamuna, kun harjun kupeesta alkoi kantautua poran kirskettä, varoitussireenin ulvontaa ja vaimeita, maanalisia tömähdyksiä. Kipitin tyttäremme kanssa puhaltelemaan paksuja ja saippuakuplia räjäytystyömaan laidalle.

 

Katselimme kuinka pora pisti reikää kiveen ja kaivinkone nosteli näppärästi suojamattoja räjäytysalan päälle, ja matot lepattivat lentäessään kuin tummanpuhuvat rauskut.


Kivityömies ohjasi meidän pois suorasta näkökontaktista räjäytystyömaalle ja kuuntelimme jymäytyksen naapuritalon takana. Palatessamme suojamatto oli pullistunut ja savusi. Louhija tarkasti vielä naapurin kuistille asetetusta mittarista tärinän olleen vähäistä, ja huoletonna läksimme kotiin.


Kalliokumpare räjäytettiin päivässä päreiksi pohjatöiden tieltä, ja ihmeen monta pärettä kivestä irtosikin. Murikat täyttivät puolen kuoppaa, ja suurimmat louhut olivat hiidenkiviä ja Sisyfoksen kirouksia, mutta sukkelasti nekin katosivat tontilta.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Loppuelämämme ensimmäinen päivä

Paikallaan polkua & yhteistyökumppaneiden etsintää syksyllä 2018

Naapureiden kuuleminen kesällä 2018