Huolia ja huojennusta 17.-24.4.2019

Niin päättyi maailmanlopuntalon surkea tarina. Kaivinkoneenkuljettaja kauhoi pääsiäisviikolla parin päivän ajan kivijalan murenia kaatopaikkakuormaan ja siisti pihaa, ja yhtäkkiä mörskän paikalla oli monttu. Purkupäätös oli ollut oikea; kaivinkoneenkuljettaja kertoi neljän alimman hirsivarvin olleen tohkaa ja elukoiden syömää, ja eristepuru kiviholvin päällä oli ollut läpimärkää. Kivijalassa ei ollut raudoituksia, vaan se murtui kaivinkoneen kuin jäätelökauhan alla.

Emme ehtineet panna jalalla koreasti ja jammata voitontanssia montussa, kun uusi huoli kuristui kiirastorstaina kaulaamme. Vastaava mestarimme kertoi Mammuttikodin urakoiden yhä seisovan. Olemme tilittäneet ison ennakkomaksun hirsitilauksen yhteydessä, ja nyt aloin pelätä sydän kintaan peukalossa, ettemme saa edes hirsiä tontille, saati seiniä pystyyn, jos talotehdas kaatuu maksuvaikeuksiin. Konkurssipesästä ei Pertti Perustalonrakentaja saa latiakaan takaisin, vaan tappio on otettava takkiin. Meillä ei hometalon jäljiltä ole nappiakaan, vaan koko takki on pankilta lainassa.

Mammuttikoti vaihtoi omistajaa - ja nimeä Mammuttihirreksi - helmikuun alussa. Isäntä kyseli taas myyntiedustajaltamme lisätietoja talotehtaan tilanteesta, eikä tämä ollut huolissaan, vaan vakuutti tilanteen paranevan ja yskähtelevien urakoiden käynnistyvän parin viikon aikana, jahka rahoitusneuvottelut saadaan loppuun. Se ei mieltäni huojentanut, vaan huoli puuhasi rintaani tuulenpesää ja tappuraa.

Koetimme pääsiäispyhinä järkeillä, että pari kuukautta - ja yksi kvartaalikin - on yritystaloudessa silmänräpäys, ja että totta kai talotehdas maksaa ensin työntekijöilleen ja verottajalle ja vasta sitten alihankkijoilleen. Hirsituotanto lienee siis turvattu, mutta alihankintatöissä (kuten piirustusten teossa, sähkövedoissa ja sisätöissä jne.) voi olla katkoksia, ennen kuin tilanne vakiintuu ja rahoitus saadaan kuntoon. Ja luulisi yrityksen ensin antavan tulosvaroituksen, aloittavan yt-neuvottelut ja hakeutuvan vaikka yrityssaneeraukseen ennen kuin velkojat hakevat sen konkurssiin.

Mutta pyhät olivat pitkät murheissa mällätä, ja meidän huolemme kulminoitui lvi-piirroksiin, jotka talotehtaan alihankkijan piti toimittaa seuraavalla viikolla ennen paritalohankkeen aloituskokousta. Isäntä soitteli heti pääsiäisen jälkeen niiden perään ja sai lupauksen, että kyllä ne parissa päivässä tulee.

Ja tulivathan ne! Aloituskokouksen aamuna 25.4. klo 7 kilahti lvi-asemapiirros sähköpostiin ja huolet huis hiivattiin. Kyllä tämä tästä, nyt vain taloa tekemään! Turha vatvoa ja paisutella vaikeuksia kuin purkkapalloa, ongelmat on tehty ratkaistavaksi ja vaikeudet voitettavaksi. Meidän täytyy vain löytää kulloiseenkin pulmaan paras mahdollinen ja edullisin ratkaisu!

Vasta silloin, kun katselimme kaupungin tarkastusinsinöörin, vastaavan mestarin, kvv-valvojan ja työmaajohtajan kanssa monttuun, joka aukesi suurena ja siistinä kuin syli paritalon varttua täyteen mittaansa, minuun läikehti ilo ja ymmärrys, että hometalo ja sen kantama kirous oli viimeinkin purettu ja meillä toivottavasti nyt käsillä uusi alku, Koti kotvan päässä tästä.

- Rakennusvalvonnan puolesta toivotan hankkeelle onnea ja menestystä, totesi tarkastusinsinööri, ja otimme sen kiitollisena vastaan. Ehkä nyt - neljän vuoden suossasotkemisen jälkeen - olisi viimein sen aika.