Maailmanlopuntalon loppu, osa 1 - 12.4.2019


Kaivinkoneen oli määrä haukata ensimmäiset laudat hometalosta perjantaiaamuna klo 7. Mutta klo 7.10 työnjohtaja soitti, että kellarin takkahuoneesta oli löytynyt koteloinnin takaa asbestipitoista putkieristettä ja saunatilan kattolaudoituksen alta bitumikermi/pikipaperi, joka epäiltiin niin ikään sisältävän asbestia.

Sitäpä sitten selviteltiin pää ja puhelin kädessä aamupäivä, soiteltiin asbestipurkajille ja pohdittiin kuinka edetä. Haitta-ainekartoittaja kävi ottamassa asbestinäytteen kylpytilojen katon pikipaperista ja kivijalan piestä. Onneksi asbestia löytyi vain helposti poistettavasta paperista eikä kiven pinnasta, josta se olisi pitänyt hioa irti kalliisti ja vaivalloisesti.


Urakka ei tähän töyssyyn enää sakannut, vaan kaivinkonekuski aloitti aamupäivällä talon purkamisen pihan puolelta. Kaivuri alkoi hotkia isolla haarukalla kuistia, olohuonetta ja eteistä, ja kirkuen ja kirskuen talo murtui suupaloiksi kuin puiseva leivonnainen.


Asbestipurkumiehet arssinoivat kanssamme työmaata ja tuumasivat tulla suorittamaan haitta-ainepurun lauantaina, kun kaivinkone olisi horroksessa. Saunatilat olivat ehjän julkisivun puolella, mutta kellarin oviaukkoa ei enää ollut. Työmiesten pitäisi ryömiä saunatiloihin nauhaikkunasta, irrottaa pikipaperi, sahata eristetty putki sellaisenaan irti ja sujutella se ikkunasta ulos. Emme osanneet kuin kiittää asbestipurkajia, sillä he ampaisivat paikalle lyhyellä varoitusajalla ja olivat valmiit joustamaan työajoissaan, jotta urakkaa ei tarvitsisi seisauttaa ja meidän maksaa sakkoja kaivurin odotusajalta.


Hain Marin Konditoriosta kaupungin parhaat mustikkavaniljamunkit työmiehille ja illan saunakahville, ja iltapäivällä, koulun ja kerhon jälkeen, leiriydyimme tien toiselle puolen ihailemaan hävityksen kauhistusta ja koston kaunistusta. Kaivinkone tukisteli talonraatoa ja yläpohjaan juuri ennen pakoamme puhallettu selluvilla tuprahteli kuin tuhka ja tukkapölly. Siitäs sai, saatana!


Poksautimme kuohuviinipullon ja kokiksen, muksut popsivat popkorneja ja kaivinkoneen jalkamiehenä touhuava joulupukki kävi munkilla. Tarjosin hänelle hymyillen tuolia kuten niin monena aattona aiemmin, ja kadun toisella puolen kaivuri availi viimeistä lahjapakettia. Ja meillä oli ilo ylin, riemu ratki kuin hometalon katto.


Kommentit

  1. No onpas melkoinen projekti ja ei varmasti olisi enää kaivannut asbestiongelmaa. Kiva, että saitte vietyä projektin kanssa loppuun saman päivän aikana. Onneksi itselle ei ole kokemusta vastaavasta. Tsemppiä teille projektiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Bea! Meillä meni kyllä ihan kaikki kuviteltavissa oleva pieleen maailmanlopuntalon suhteen, mutta onneksi mörskä on nyt matalana, ja entistä ehompi nousee kovaa kyytiä! :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tahmelan kalteva torni

Puitteiden kirkastusjuhlat

Ikean Voxtorp-keittiö