Tapettipäkätissä

Päästäkseen laatoittamaan pesuhuoneen seiniä isännän oli ensin valmisteltava saunaosaston katto panelointikuntoon, mikä vaati pientä pähkäilyä ja kikkailua, jotta led-valonauhat ja mahdollinen kattolamppu sopisivat kattopaneelin ja eristyslevyjen väliin. Vaikka en ymmärrä letkuleikeistä höykäsen pölähdystä, en voi väittää, etteikö minusta olisi taas apua ollut. 

Kun tunnelma pesuhuoneessa alkoi nousta kattoon, jota ei ollut, ja homma luisua työlääntyneeksi ähinäksi, tein sen, minkä olen monesti kullanarvoiseksi lähestymistavaksi todennut: menin esittämään tyhmiä kysymyksiä ja neuvomaan asiassa, josta en mitään ymmärrä. Silloin isäntä joutuu selittämään asian halki, poikki ja pinoon, vääntämään vaihtoehtoiset ratkaisumallit rautalangasta ja priorisoimaan asiaan vaikuttavat tekijät, ja ratkaisu löytyy - jolloin nyt vallan helposti, niin ainakin - lempeästi eteenpäin pukkien. 

Kun olin avittanut isännän päätökseen ja työnteon syrjään kiinni, palasin toimittamaan tyhjää, sillä mihinpä sitä ihminen kotoaan lähtisi. Minä vähän tiskasin ja lakaisin, loihdin takkaan tulta takaisin, ja joutessani hioskelin porraskaiteiden tukitolppia. Ulkotyöt ovat pulkassa talven tulla ja sisätöitä en oikein osaa. Tai niinhän minä luulin. 

Juuri parahiksi naapurin isäntä kävi katsastamassa pesuhuonetta ja kertoi rouvan jo tapetoineen makuuhuoneiden tehosteseinät. Silloin se tapahtui: minuun iski ankara, ravisuttava tapettipäkätti! Miehet pasteerasivat yläkertaan arssinoimaan ja minä räpsäytin käsiäni ja karistin ranteistani epäuskon kahleet: kyllä minä jos kerta muutkin! Aikaa kyllä on ja halua vielä enempi!

Isäntä vihaa laatoituksen lisäksi tapetointia, eikä se keiku tärkeysjärjestyksessä ekana, tokana eikä edes nelkkuna, vaan pakollisena päiväinpilaajana hamassa tulevaisuudessa joskus muuton jälkeen - tapetoinnin eteen kiilaa esmes saunanteko, teknisen tilan rakennus ja tusina muuta tärkeämpää työtä. Jos siis  haluamme tapetit seiniin ennen muuttoa, on tämänkin rouvan opeteltava paperoimaan!

Juuri tuosta syystä olen sysännyt tapettivalintoja hamaan tulevaisuuteen, mutta nyt tuli kiire! Olimme luvanneet lapsille lautalattiaa suunnitellessa, että kukin saisi valita lattiavärin huoneisiinsa, mutta kun lauta vaihtui laminaattiin, siirtyi omavalintamalli lattiasta tapettiin. Pojille ehdottelin paria itsellenikin mieluista mallia - esikoiselle puita ja poroja ja nuoremmalle kaloja ja karhuja - ja he valitsivat suunnilleen toisen mitä ehdotin: joo, toi. Vaan tytär olikin kovempi pala, varsinainen mansikkajauhis ja polkkakarkki. 

Toista vuotta sitten olin selaillut tyttösemme kanssa tapetteja hakusanoilla joutsen ja yksisarvinen, ja netissä oli välähtänyt kuva kahdesta joutsenesta sateenkaaren alla. Liekö tuo ollut edes tapetti, mutta sitä kohti hän on siitä pitäen määrätietoisesti hypähdellyt.

 

Yllättäen tuota Unelmien Tapettia ei löytynyt mistään, mutta hyvässä kakkosessa kelluvat joutsenet imelien kukkasten keskellä hopeahilettä siivillään. 

Vaikka kuinka koetin ehdotella hänelle luonnonläheisempiä lintuja ja murretumpia värejä, pysyi tytär järkähtämättä kannassaan: tämän minä haluan!

- Hänen huoneensa, hänen tapettinsa, totesi isäntä, ja sillä selvä. 

Kansainvälisenä tyttöjen päivänä kurvasimme rautakauppaan, ostimme käärepaperit tyttösen huoneeseen, minä tuuttasin juutuubasta opetusvideon suoraan päähäni ja aloin tapiseerata. 

Sekä naapurin rouva että rautakaupan myyjä neuvoivat levittämään liiman suoraan seinään ja kohdistamaan tapetin siihen. Isäntä auttoi parin ensimmäisen vuodan kanssa, mutta sitten otin härkää sarvista, paperia rullasta ja aloin rollata. 

Ja sujuihan se! Ensimmäisenä iltana tapetoin ensimmäisen seinän ja toisena toisen, ja se on siinä: lumoavan lapsemme kaunis kamari sai suloiset seinät!

Aivan vahingossa tapetti sointuu täydellisesti hirsiseinään ja hallavaan laminaattiin, ja jos on seitsenkesäinen ja tykkää romattisesta, tyttömäisestä tyylistä, niin kyllähän huone on siis niinqu niin ihqu etten ehqä kestä!

Tapettipäkättini ei suinkaan jäänyt raksalle, vaan jatkui kotona anivarhaisesta yömyöhään, kun selasin nettivalikoimista tuhansia eri tapetteja mielessäni kuva jostain, josta en itsekään oikein tolkkua ottanut - paitsi että sen oli oltava vähintäänkin Täydellistä. Mainitsinko jo, ettei hyvää, vaan Täydellistä? 

Tapettivalinta tekee huoneesta oman, asunnosta Kodin, ja luo taustan elämälle ja mausteen muistoille. Se ei ole millään muotoa yhdentekevä, eikä niin helposti vaihdettavissa kuin mitä sisustusmyyjät väittävät. 

Etsin jotain modernia, sielunkaimaa tapettia, jossa olisi luonnetta ja luontoa, puita, kasveja tai eläimiä, eikä niinkään kukkia tai ornamentteja, jotka rönsyilevät rehevinä pitkin seiniä kuin naiseuden runsaat kukkaset. Ensin hain vaaleita tapetteja, kunnes isäntä kysäisi että miksi? Voisihan makkarissa olla tummaakin seinää. Ja uudestaan! 

Niin minä vajoan yhä syvemmälle seinäpaperimereen, rapina etääntyy ja vuotien aallot tyyntyvät; syvällä on hiljaista, ja siellä ne isot kalat eli Täydelliset Tapetit uiskentelevat. Kenties löydän vielä etsimäni ja löydyn takaisin pintaan, sillä vielä on monta huonetta tapetoitavana, ja seinäpaperit tilattu kaikkialle paitsi meidän kammariin.