Hyvät saumat

Kodinhoitohuoneen laatoituksen valmistuttua oli minun vuoroni loistaa - eli saumata seinät. 

Isäntä riensi päivästä toiseen leipätöissä, harrastuksissa ja oman yrityksensä menoissa, joten minä lompsin illansuussa raksalle, sekoittelin yhden erän saumalaastia ja laapin sen seinään. 

Aivan kolmimetriseen katonrajaan en yltänyt - eli tohtinut  - ja se jäikin isännän nakiksi.

Seuranani oli usein tyttösemme, jonka joululahjanukkekodin muutimme viimein hänen Omaan Huoneeseensa. Hän viihtyy raksalla jo niin hyvin, että häntä saa taivutella hohtimilla pois. 

- Lähdetään kohta.

- Eikä! Sä lupasit, että ollaan täällä koko päivä! Mä en ole ehtinyt yhtään leikkiä. 

- Kunpa saumaaminen loppui jo. 

- Mene sitten vaikka pihatöihin. 

No kun nekin on jo tehty! Olen loppukesän aikana setvinyt koko pihan tyhjäksi raksatarpeista ja -roskasta. Viimeiseksi purimme tytön kuormalavoista kyhätyn raksamajan pihan perältä, sillä uusi uljas leikkipaviljongi on noussut kuistin alle. Yllättäen haikeus hiukoi rintaani majahäkkyrän hävitessä: tämä elämänvaihe - rakentaminen - on päättymäisillään, ja pian me muutamme tänne. 

- Mä olen vähän kateellinen meidän talolle kun se jo tässä. Mäkin haluaisin jo asua täällä, totesi tyttömme. 

Muruseni, sinun kuuluisikin jo asua täällä. 

Lapsemme ovat tarponeet tätä loputonta raksataivalta tavattoman urheina, vastuullisina ja kärsivällisinä, vaikka urakka on venynyt liki vuodella oletetusta - meidänhän piti alun perin päästä muuttamaan uuteen kotiin alkuvuonna 2020. Lukuisat kerrat olen raksamatkan varrella kiitellyt kolmea asiaa: lastemme ikää, luonnetta ja Pispalaa. 

Kuopuksemme on nippa nappa siinä iässä, että hän pärjää jo isoveljien kanssa kotvan kolmisin ja osaa jo tulla, mennä ja töltätä yksin raksalle ja pitkin Pispalaa, tätä herrankukkaroa ja lintukotoa. Kupeittemme keskihedelmä seikkailee rannoilla, majalla ja metsissä yksin ja kavereiden kanssa ja kohtaa päivittäin pieniä ihmeitä - kuten uuden kalalajin, karanneen kilpikonnan, katolta putoavan taivaanvuohen ja järvessä räpiköivän variksen - ja auttaa pulaan jääneitä pikku eläimiä. Esikoisemme on jo itsenäinen ja vastuullinen nuorimies, joka ruokkii tarvittaessa kissat ja sisarukset ja tekee mitä pyydetään. 

Missään muualla, millään muulla kokonpanolla rakentaminen ei olisi tällainen nautinto! Nyt huono omatunto ei alati jomota mätäpaiseena rintaa, vaan kalvaa vain hienokseltaan kuin kivensiru sydäntä ja kehnää helmeä ympärilleen. Huomaan jo vaalivani raksa-aikaa kuin kallista muistoa, vaikka elämme vielä sitä: sytyttelen takkaa, leikimme (nukke)kotista, nautiskelemme raksamättökiusausta ja jälkkäriksi kahvia ja mustikkapiirakkaa, ja lopuksi tiskaan astiat kahvinkeittimessä lämmitetyllä vedellä lasten vanhassa kylpyammeessa. 

Pian keittiöleikki tuvan nurkassa päättyy, sillä eräänä aivan tavallisena raksasunnuntaina tilasimme kahvitauolla keittiön ja kodinhoitohuoneen kaapistot sekä valtaosan vaatekomeroista. Harmiksemme saamme ne kotiinkuljetettuina Ikeasta vasta kuluvan kuun lopussa, joten isäntä pääsee sitä ennen lempipuuhaansa: manaamaan laattoja päin pesuhuoneen seiniä.