Kreikan Meri eli kylppärin laatoitus

Sauna on lempihuoneemme ja Perheonnen Edistäjä, vaikka käytämmekin sitä keskimäärin vain kerran viikosssa. 

Vuosikymmen sitten yhdistimme keittokomeron ja vessan maailman parhaaksi kerrostalosaunaksi ja aloitimme perheperjantaiperinteen, johon kuuluu tuntitolkutonta, harrasta saunomista, sipsiä ja limppaa sekä saunakahvit töhnäpullalla Hauskojen kotivideoiden ja Avaran Luonnon vavisuttavien kohtaamisten äärellä. 

Koska saunapäivä on viikon paras päivä, on saunankin oltava täydellinen, ja isäntä onkin visioinut sitä ties vaikka kauemmin kuin itse taloa. Alun villit unelmat - vapaamuotoinen liuskekivi ulottuisi lattiasta kattoon ja viemärin kohdalla virtaisi kivipuro erivärisestä kivimosaiikista - ovat vuosien myötä tasaantuneet hallitummiksi toteutuksiksi. 

Viimeisen haaveen liuskekivikulmahyllyistä nitistin pois vasta laatoitusvaiheessa, kun aloin nillittää, että ne kaventaa kylppäriä, ja pääthän niihin aukee ja kyljet naarmuttuu kun muksut tönii toisiaan ja minä törmyilen, lohkee pois koko nurkka ja kaikki on ehken pilalla. 

Liuskekivilattiansa isäntä sentään jo mennätalvena sai, kun sen itse itselleen mieleiseksi teki. Jaksan edelleen ihmailla, kuinka upea, ajaton ja ylellinen aito luonnokivi on - ja kyllähän kultaripaus lattialla kruunaa kylppäristä suorastaan kuninkaallisen! 

Alun perin kaavailimme, että vessan ja kodinhoitohuoneen laattamaailma olisi samaa, yhtenäistä väri- ja boordimaailmaa, ja saunaosasto olisi sitten oma erillinen tilansa. 

Keväällä haksahdimme kuitenkin haalimaan kylpyhuoneeseen samaa hyvää ja laadukasta seinälaattaa kuin aputiloihin, ja odotimme särmän (boordin, blingblingin tai jonkin yksityiskohdan) löytyvän ajan kanssa, minkä se toki tekikin - ja pani samalla kylppärin seinät ranttaliksi. 

Etsiessämme heinäkuisena hääpäivänämme tuota puuttuvaa särmää Vehoniemen laattamyymälästä löysimme upeakiiltoisen, turkoosin loimulaatan, joka on samaan aikaan tyylikäs ja rosoinen kuin kiillotettu höyrykone. 

- Oi miten ihana turkkilainen kylpylä, hihkaisin ääneen, ja nielaisin äkkiä iloni hännänpään, kun tajusin, ettei isäntä kuuna päivänä moiseen kitschiin suostuisi. Jatkoin ponnettomasti kaakelien selailua ja isäntä tuijotti kalpeita laattoja hiljaa vieressä. 

- Katsotaanko vielä sitä sinistä laattaa, hän kohta ehdotti ja palasimme ensi-ihastuksemme ääreen - sillä sitä se meille molemmille oli!

Isäntä oli kironnut hiljaa  mielessään, kun en viivähtänyt turkoosin ilmestyksen äärellä hetkeä kauempaa, sillä hän näki laatassa kirkkaana päilyvän laguunin. Minuun taas kolahti laatan sisäinen ristiriitaisuus: lommoinen kiilto ja struktuuri, roso ja ruoste, joissa on ripaus steampunkia. Laatan yläpuolinen, kylpylähenkinen ornamenttiboordi oli harhattanut ajatukseni aivan suotta Kreikan Merelle ja turkkilaiseen hamamiin. 

Jätimme ajatuksen vedensinisestä laatasta hautumaan ja pähkäilimme, sopisiko se yhden- vai kahden laattarivin levyiseksi tehosteeksi suihkuseinälle, sillä uskalluksemme ei aivan riittänyt peittämään sillä kokonaista seinää. 

Hääpäiväaterialla ravintola Kajossa visiomme kirkastui, kun näin erään pöydän takana puukehyksen kuin oven toiseen todellisuudeen - jollainen ateriaelämys tuossa artesaaniravintolassa totisesti on! 

Siitä se ajatus sitten lähti: pesuhuoneen paraatiseinälle, suihkujen ympärille ja vastapäätä lasiseinäntakaisia lauteita nousee valkoisten laattojen ympäröimä turkoosi holvi kuin uima-allas, jossa virtaa elävä vesi ja ajatus. 

Neljä kuukautta myöhemmin isäntä aloitti pesuhuoneen laatoituksen tehosteseinästä. Turkooseja laattoja oli kuutta erilaista, ja kolmea niistäkin vain pari kappaletta, joten ennen varsinaista laatoitusta oli tuvan lattialle tehtävä koeladonta, jotta eloisan laatan ruosteläikät ja sinelmät olisivat seinällä hallitusti villit ja sattumanvaraiset. Koeladonnan jälkeen laatat olikin sitten helppo läiskiä seinään. 

Siniruosteisen laatan saumaus herätti pientä pähkäilyä, ja kiersimme eräänä päivänä neljässä eri rautakaupassa etsimässä juuri oikeansävyistä, ruskeaa saumalaastia. Löysimme lopulta melkein sopivaa Starkilta, ja ostimmekin sen - todetaksemme vain, että eihän laattaan sovi ensinkään punerva laasti, vaan tummanharmaa! 

Rajatontaina saumasin sitten tehosteseinän, ja isäntä vaihtoi laatan valkeaan.  

Pesuhuoneen päätyseinissä on ovi ja ikkuna, joiden karmien toteutuksissa isäntä sai käyttää kukkurapäin luovuutta ja mielikuvistusta. Toinen suihkuista sijaitsee yli 70 sentin päässä oliaukosta, mutta silti niin lähellä, ettei vedenroisketta voi estää. Peruskarmi alkaisi virnuilla jo ensimmäisen kuukauden aikana ja lahoaisi vuodessa pystyyn, ja sehän ei isännälle sovi. 

Niinpä hän kehitteli oveen omintakeisen karmiratkaisun, johon kuuluu ylilaatoitusta, vesieristystä, kulmalistaa, ilmarakoa ja lämpökäsiteltyä tervaleppäkarmia. Ikkunan raamiratkaisu on hieman perinteisempi ja odottaa vielä toteutustaan. 

Parin viikon pätkittäisen laatoituksen jälkeen kylppäri on kaakeloitu ja minä saumasin valkoset laatat päivässä. 

Pesuhuoneesta tuli sanalla sanoen ilmestys: väkevä ja viehättävä, tyylikäs ja ajaton, yksinkertainen ja ylellinen. 

Pian lauteilta voi tuijotella suoraan Karibianmeren syvyyksiin, joissa valo läikkyy ja lyö leikkiä, ja vesi soljuu solkenaan kuin sula hopea ja akvamariini.