Tapetointi kasvattaa luonnetta

Poikien huoneiden hartaasti odotetut tapetit saapuivat maanantaina kello 17.36 kolme päivää myöhässä. Nostelin samana iltana kaksi ensimmäistä vuotaa seinälle, ja sitten olikin jo aika lähteä iltapalalle, -pesuille ja pusuille. 

Kaksi seuraavaa iltaa paperoin esikoisen seiniä ihan liekeissä - tai liimoissa. Vallilan Kuru-tapetti on notkeampi ja aavistuksen miellyttävämpi venytellä seinälle kuin tyttären huoneen belgialainen Kaleidoscope-lahjapaperi, mutta Kuru tuppasi mutrulle alapäässä, jos laappimisessa ei pitänyt kiirettä. 

Ihastuin itse syvänsiniseen Kuruun jo vuosia sitten, joskin vierastin vähän poroja. Poikamme ei ollut niistä moksiskaan, vaan tykästyi tapettiin heti kun sitä hänelle vilautin. Tosin hänkin olisi mielinyt petroolinsinistä versiota, mutta kun se oli loppuunmyyty, tyytyi hän himmeämpää, huurteiseen metsään seinällään. Hyvä niin, sillä jäänsininen metsä istuu kuin valettu hallavaan lattiaan, ja tapetin tematiikka toistaa hauskasti ikkunasta avautuvia korkeuseroja Ansionkalliolle. 

Koin nuo korkeuserot korkeimman omakohtaisesti huojuessani A-tikkaiden päässä kuin haulitorni pohjoistuulessa. Saksiristikkokaton takia huonekorkeus vaihtelee isommissa kamareissa 2,40-3,15 metrin välillä. Korkeanpaikankammoisena aloitin tapetoinnin huoneen matalasta päästä, ja siinä olikin kiva läpöstellä käsipohjaa pitkin seinää, mutta kun kipusin vuota kerrallaan yhä ylemmäs kohti nousevaa nurkkaa, alkoi sisu valahdella yhä alemmas, ensin kaulalle ja sitten vapisevalle mykkyrälle mahanpohjaan. 

Isäntä liirasi kyllä alakerrasta hätiin ja paperoi nurkan ja oviaukon apunani, mutta sitten olikin jäljellä enää pitkä, pilviä hipova suora. Isännällä piisaa puuhaa ilmankin että pitelee minua joka käänteessä kädestä, joten lujitin luontoni, nielaisin kauhuni, suljin silmäni ja hivuttauduin A-tikkaiden latvaan.

Avasin ne vasta katonrajassa, kohdistaessani tapettia toisen reunaan, ja varoin visusti katsomasta alaspäin. Tärinästä huolimatta vuodat osuivat osimoilleen hollilleen, ja hitaasti mutta vavisten korkeakin seinä alkoi täyttyä tapetista. Pakon edessä luonteeni siis kasvoi ainakin puoli metriä korkeammaksi, ja poika sai vaarantuntua huoneeseensa. 

- Jes. JES! Hieno, kuittasi kupeittemme ensihedelmä tupatarkastuksella.

Talotekniikkakin nytkähti aimo loikan eteenpäin, kun putkimies asensi poistoilmalämpöpumpun paikoilleen ja liitti sen lattialämmitysverkkoon  - tosin lämmistystä ei vielä voi käynnistää, sillä vesipisteet täytyy ensin tulpata. 

Hirsitalossa on hyvä henki, ja satunnainen vaahtokarkinpolttelu ja lämpöpuhallin ovat pitäneet syyskylmilläkin lämmön pirtissä kuin linnunsiiven alla. 

Lämpötalous parani kuitenkin kohinalla, kun eräänä lokaisena aamuna lämpö virtasi putkea pitkin yläpohjaan ja täytti sen 40 cm paksuudelta. Sisäkattokoolausten päällä on höyrysulkumuovi ja 10 cm kivivillalevy, joten yläpohjassa on nyt puolimetrinen eristepatja. 

Talotehtaan laskelmissa yläpohjaan olisi piisannut 35 cm kerros termexiä, mutta Eristyspalvelu Kupari ajoi selluvillaa vielä pari tuumaa lisää, eikä lämpö totisesti karkaa enää harakoille!