Peukunpyörittelyä tapettien sijaan

Isännän aloitellessa pitkin hampain pesuhuoneen laatoitusta minä jatkoin rinta rottingilla seinäpaperointia yläkerran aulassa. 

Sain isännältä synttärilahjaksi kesällä Vallilan Tampere-kankaita, joista halajan tauluja portaikon liki seitsemän metriä korkealle paraatiseinälle. Vastapäätä sitä on yläkerran aulan päätyseinä, josta antaa ovi kodinhoitohuoneeseen ja joka on juuri somimoilleen talon muotoinen. 

Tästä vastinparista - Tampere-tauluista ja talonmuotoisesta päätyseinästä - virisi ihka ensimmäinen sisustusvisioni jo heinäkuussa, kun löysin K-raudasta juuri sopivan pikkutalotapetin. Nimesin sen Pispalanrinteeksi, sillä tapetti rupattelee mukavia vastapäisille Mansemaisemille ja julkisivunpuoleisille ikkunoille, joista avautuvat elävät taulut suoraan esikuvaansa. 

Totuuden nimissä minun on tunnustettava, että vähintään puolet joka vuodasta asensi isäntä, sillä päätyseinä nousee parhaimmillaan 3,45 metriin, enkä minä korkeanpaikankammoisena kömpelyksenä moisiin korkeuksiin tohdi - mutta olinpahan ainakin rullaamassa liimaa ja rummuttamassa tapettia seinään isännän apuna, ja homma tuli taputeltua yhdessä illassa. 

Valmiin seinän edessä silmiini kihosi sula ilo ja hiljainen kiitollisuus siitä mitä meillä taas on: seinät, joita paperoida tapetilla, jonka olemme itse valinneet. 

Sitten siirryinkin pyörittelemään peukaloitani ja loppuviikosta jo keskareita, kun Netraudasta tilaamani tapetit eivät kotiutuneet luvatussa 2-5 arkipäivässä, ja syysloma ja etenkin sokerpalana pohjalla kiiluva rajatontai valuivat hukkaan kuin liisteri sormien välistä. 

Rajatontai on nerokkaan äidinmieleni kehittelemä konsepti, jossa jokainen perheenjäsen saa tehdä mitä ikinä haluaa kellon ympäri, kunhan ei loukkaa itseään eikä muita. Edellisinä vuosina olen neulonut tikut tikissä kilkattaen, ja nyt toivoin pääseväni tapetoimaan ainakin puolitoista pojanhuonetta - vaan ei. 

Koko viikonlopun seurasin sormi älykännykän pulssilla postinkulkua ja päivitin maanisesti lähetyksenseurantaa todetakseni vain, kuinka tapettimme lojuivat tyhjänpantteina lajittelukeskuksessa sen sijaan, että olisivat kiipeilleet elementissään pitkin seiniä. Nyt seinät kallottavat paljaina kuin posliini.

19. lokakuuta täyttyi kaksi vuotta talon tilaamisesta. Osimoilleen vuosi sitten jäimme pulaan talotehtaan kaatuessa, mutta me selviämme silti, ja muutto lähenee askel kerrallaan. 

Seuraavia loikkia ovat sähkö- ja LVI-asennukset, puhallusvillan ajo yläpohjaann ja keittiön kokoaminen. Niitä on luvassa lähipäivinä, ja sähkömies kävi jo asentamassa huippuimurit, kuistin ulkovalot ja ledivalot kaikkiin yläkerran kamareihin, aulatilaan ja eteiseen. Siellä koti, missä valo.