Tela tätiä heiluttaa


Isäntä on aina luppoajalla sliippaillut - eli paklannut/kitannut - seiniä, sillä se on tehokas tapa pitää mieli nöyränä ja häntä maassa, jos tunnelma uhkaa nousta liian korkealle ja usko omiin kykyihin kihahtaa hattuun.


*Paklauksessa ja hionnassa* kun voi vain epäonnistua: aina johonkin jää ruma ruttu, lommo tai kuhmu, johon ainakin isännän silmä sairastaa, ja uusiks meni! kunnes *toistetaan alusta*.


Jossain vaiheessa minä olen liittynyt työvaiheeseen mukaan maalipurkin ja telan kanssa ja rullaillut menemään pitkin seiniä.


Ensimmäisen pohjamaalikerroksen jälkeen seinien topografiasta paljastuu aina uusia pinnanmuotoja, railoja ja kraatereita kitattavaksi - ellei sitten ratkea kittaamaan ihan muita asioita.


Kylmän koronakesän hyviin voi lukea sen, että kun heinäkuussa on syyskuun sää (+11 astetta, tuima tuuli ja sadekuuroja vaakasuorassa), niin sisätyöt maistuvat mansikoilta eikä mieli pala rannalle.


Niinpä minäkin olen tehnyt pitkää ja tiuhaa päivää raksalla, ja tuplatyövoimin hommatkin etenevät tuplavauhtia, vaikka isäntä työhelisikin naapurin puolella ja minä maalaisin seinät varmuuden vuoksi kahteen kertaan, ja sutaistaanpa tuohon vielä kolmas silaus päälle.


Päivästä päivään ja tunnista toiseen olen kurvaillut makuuhuoneiden seinillä, JBL on päästellyt Paula Vesalaa ja maalikerroksiin ovat imeytyneet haikeat tulkinnat siitä, kuinka Olin kerran täällä Etsimässä rauhaa ja Lapsuudensankarii.


Päivien viimeiset tunnit olenkin sitten kytvöttänyt kellarissa pesemässä telaa ja alustaa. Duuni on aivan sumee, sakee ja loputon lutrata ne puhtaaksi hyisessä vedessä!


Pohjamaalaus on taikatemppu, joka muuttaa tilan käden- tai telankäänteessä toiseksi: raakapinnalta asuinhuoneeksi.


Koti näyttää jo viittä vaille valmiilta, vaikka sisätöitä on kyllä tekemättä vielä vähän enemmän kuin viisi: ainakin yläkerran kattopanelointi ja sekä ylä- että alakerran lattiat, portaikon seinäpanelointi ja kaiteet, kodinhoitohuoneen lattia- ja seinälaatoitus, kylpyhuoneen seinälaatoitus, saunapanelointi ja kiintokalusteiden asennus - ulkotöistä puhumattakaan.


Mutta nyt minäkin jo osaan tulevia sisätöitä listata. Tähän saakka tontilla on jurottanut vuori, jota olen vain ihaillen kierrellyt, ja isäntä on tehnyt sitä yksinään. Yhä siinä on vuori, nyt kiivetään, mutta tästä eteenpäin yhdessä.

Kommentit

  1. Hyvältä näyttää �� Mutta ei telaa kannata joka maalauspäivän päätteeksi pestä. Sujautat sen vain tiiviiseen pussiin tai tuplapussiin, niin se on käyttövalmiina seuraavana päivänä jatkamaan siitä mihin edellinen päättyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kun olisin aiemmin tiennyt, niin olisin säästynyt tuntien hukkatyöltä! ;D Lohduttaudun sillä, että pääsin harvoin jatkamaan maalaamista heti seuraavana päivänä, ja kahta/kolmea päivää tai puolta viikkoa tela ei varmaan olisi pussissa käypäisenä kestänyt, eihän...?

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puitteiden kirkastusjuhlat

Ikean Voxtorp-keittiö

Tahmelan kalteva torni