Painii Lattian Kanssa


Visaisimmaksi yksittäiseksi sisustusratkaisuksi on yllättäen muodostunut lattiamateriaalin valinta.

Alun perin vannoimme koko talossa aidon lautalattian nimeen, jolloin jokainen lapsi voisi valita värin oman huoneensa lattiaan ja yläkerrassa tanssisimme sateekaaren varrella. Alakerrassa valo lipuisi keittöstä olohuoneeseen leveitä lankkuja pitkin tyssäämättä kynnykseen, ja puulattian voisi aina tarpeen tullen maalata sielujemme taittaessa uuteen sävyyn.


Sitten karu todellisuus - eli puun eläminen - haristi unelmamme: tupakeittiön 40-neliöisen lattialämmityksen päälle on mahdotonta rakentaa yhtenäistä, kelluvaa lautalattiaa, joka ei eläisi ja rakoilisi ajan oloon, kesien tullen ja turvottaen, talvien mennen ja kutistaen. Listattomaan elämään tähtäävä isäntä ei pystyisi elämään sovussa lattian kanssa, jos se naureskelisi laidoistaan ja virnuilisi nurkissa, ja valo lurahtaisi lattian rakosiin kuin lämmin maito ja fiilis lässähtäisi lailla lehmän hännän.

Niinpä otimme järjen näppärään käteen ja aloimme käännellä sitä kuin Rubikin kuutiota. Parketti vai illuminaatti, tykkäätkö vinyylilankusta? Vai olisiko laattalattia sittenkin olkkarissa parempi?


Parketti olisi kaunis - jos kummallekin mieluinen sattuisi löytymään - mutta vesikiertoisen lattialämmityksen kanssa se pelaa kehnosti yhteen, sillä puu eristäisi tehokkaasti lämmön lattian alle eikä sitä johtuisi riittävästi huoneilmaan.

Laminaatti olisi helppo ja ilmeinen ratkaisu, sillä se juttelee parkettia paremmin lattialämmityksen kanssa, mutta sitä emme alakertaan halua - yläkertaan kylläkin. Satuin löytämään kauniin valkoharmaan laminaatin tarjoushintaan, ja ostaa pamautimme sen jo koko yläkertaan.


Alakerran vaihtoehdoiksi jäävät siis vinyylilattia tai laatta. Ihastuimme jo keväällä eleettömän kauniiseen, vaaleaan 60x60 cm lattialaattaan, joka on jo kuukausia tuntunut ainoalta oikealta vaihtoehdolta kattamaan koko alakertaa. Mutta onko laattalattia kylmä, kova, epäkäytännöllinen ja -suomalainen, ja mitä muutkin sanoo?!


Astiat ja selät hajoilee, kissojen kynnet lohkeilee ja varpaita palelee, villasukat kuluu ja niissä liukastuu, jalkoihin tulee känsiä ja kovettumia, ja laattojen saumat pinttyvät harmaiksi ja imevät punaviinit notta holina käy, ja vaaleassa laatassa näkyy lika ja sitä saa alvariinsa olla putsaamassa ja ja ja koska latta ja. 

Pupu pöksyissäni tutisten puntaroin vinyylilattian paremmuutta, ja kävimme rautakaupassakin vilkaisemassa tarjontaa. Onhan niitä ihan kivoja kasipuolia, mutta kun vinyyli on muovimatto! Toki vinyyli on laattaa myötäävämpi jalan alla ja sopisi kivasti yhteen lattialämmityksen kanssa - mutta kun se on muovimatto. En pääse siitä yli enkä ympäri, sillä vihaan muovimattoa ikeneitäni myöten! Asuimme neljä vuotta vuokrakämpässä vaalean muovimaton päällä, ja hinkatessani siitä kuukausittain juuriharjalla irti harmaata töhnää, vannoin etten ikinä enää: se on muovimatto tai minä!


Jäljelle jää siis laattalattia. Koko kevään olen vääntänyt pääni sisällä peistä puolesta ja vastaan, pyörtänyt esitettyjä ja oletettuja vastalauseita niin että itseänikin pyörryttää.

Onhan laattalattia kova, mutta en minä halua kotonani pehmustetussa huoneessa asua, ja luulisi vesikiertoisen lattialämmityksen sen verran laattaa lämmittävän, että se tuntuisi lupsakalta jalan alla. Kivilattian kanssa ei tarvitse huolehtia siitä, ettei lämmitysputkien lämpötila nouse yli +27 asteen, joka ilmoitetaan turvarajaksi niin vinyylissä kuin parketissa - kaipa sen yläpuolella puun eläminen  alkaa vaurioittaa parkettia ja vinyylistä irrota ties mitä kemikaaleja. Toki astiat hajoilevat laatalle pudotessaan, mutta saanpahan shoppailla niitä lisää, ja punaviininkin litkin mieluummin itse kuin holvaan sitä lattian saumoihin.


Saumausaineen valinnalla voi vähentää lian pinttymistä, ja välillä on vain pakko tarttua siivousvälineisiin, olipa lattian pintamateriaali mitä tahansa. Meillä on nyt eteisessä vaaleanharmaa laminaatti, musta kuramatto ja iloisenkirjava räsymatto, ja joka päivä kurvailen niitä pitkin imurilla. Lattiamateriaalin valinnalla ei siis voi määräänsä enempää asunnon siisteyteen vaikuttaa, imurilla ja luutulla kyllä.

Saimme HS-Laatasta lempilaattamme ja sen tummemman toisinnon lainaan, ja asetimme ne takan viereen hirsiseinää vasten.


Se on siinä! ja pysyy, ja kaikki argumentit haihtuivat iloisesti ilmaan kuin laulu pikkulinnun päästä. Laattalattia on arvokas valinta majesteettiseen hirsitaloon, ja meille tulee ylellisen kaunis, raikas ja harmoninen Stone Naturen Salt-sävy tupakeittiöön. Eteiseen valitsemme saman laatan vaaleanharmaan Cave-sävyn, joka sitoo yhteen vessan tummaa ja olohuoneen vaaleaa lattiaa, eikä harmaassa näy ikävästi lika ja ja ja.


Alan taas kuulla vieraita ääniä ja vastaväitteitä pääni sisältä, joten ans kattoo kuinka tässä vielä käy.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puitteiden kirkastusjuhlat

Ikean Voxtorp-keittiö

Tahmelan kalteva torni