Hiljaa hyvä tulee - ja hermo menee

Odottajan kello käy hiljoksiin, ja viikot vierähtelevät raskaina kuin sammaltavat kivet. Kellarimme seisoo sijoillaan vankkana kuin kivestä hakattu lupaus, mutta yhtä kaikki lupauksena vasta.

Viiden viime vuoden aikana olemme totisesti oppineet odottamaan, ja pinnamme on venynyt ja virttynyt kuin vaarinkalsarin kuminauha. Ensin odotimme vuoden ja selvittelimme, että mistä ja miten hometalo on vaurioitunut ja pääsisimmekö sopuratkaisuun myyjän kanssa, sitten odotimme toisen vuoden käräjiä, ja sen jälkeen odotimme ja valmistelimme poikkeamis- ja rakennusluvan hakua puolitoista vuotta. Nyt olemme kesän ajan vartoilleen valmiin kivijalan kanssa hirsikehikkoa. Pientähän pari kuukautta tässä liemessä enää on, mutta kyllä tämä hauduttelu saisi jo riittää. Soppa on valmis, ei kun lusikoimaan!

Kattotuolien lisäksi tontille on viime viikkoina tuotu satojen kilojen painoisia tarvikelavoja, joita punnersimme eräänä helteisenä lauantaina pumppukärryillä ja apinanraivolla ylämäkeen sorapatjaa pitkin. Lavat oli saatava sivupihalle pois kadun varresta, eikä kukaan muu kuin isäntä olisi hommasta suoriutunut, niin paljon kikkailua ja kampeamista se vaati. Ylimääräisiä hikihelmiä herautti jälleen armas ystävämme sepeli, jota on sivupihoilla pahoin liikaa - ainakin puoli kasetillista eli n. 20-30 cm sorapatja kummallakin sivupihalla. Sille pitäisi löytää uusi koti joltain toiselta rakennustyömaalta.

Lapioituamme kymmeniä tuhansia kiloja soraa kaivoimme sitä vielä vähän lisää ja railosimme kellarin lattian sorapatjaan uran pääviemäriputkelle. Tai no - yksi kaivoi ja toinen kahvitteli kuin kissa työntekoa ihmaillen.

Isäntä ammensi sepeliä hurmospilvessä ja hymyili kuin hoopo heinäpellon laidassa, että hyvä tästä tulee, kun itselle saa ihminen taloa tehdä. Autotalli on niin iso, että sinne on asennettava lattiakaivo hiekan- ja öljynerottimella, ja ammensimme sepeliin aimo haudan sillekin pöntölle. Pääviemäriputkikin vedettiin railoon samaan syssyyn, joten kellarin lattia alkaa olla valmiina eristeitä, raudoitusta ja betonivalua varten.

Kaikki on nyt valmiina hirsien tulla - ja nyt, juuri nyt ne ovatkin matkalla halki Suomen kohti kotia, meidän kotiamme! Hirret eivät mahdu pikku pihallemme edes tupaten, joten niiden on määrä saapua ensin varastotiloihin Teiskoon, ja sieltä tontille sitä mukaa kuin rakentaminen etenee. Urakkaan alun perin varattu rakentajaremmi meni puihin kuin oravaporukka, mutta uusi sakki on jo kiinnitetty ja palaa halusta aloittaa!

Joko tästä nyt vihdoin totta ja talo tulisi?