Kultaisten lintujen kamari

Valinnanvaikeuden vuoksi makuuhuoneemme paperointi jäi sokeriksi pohjalle, ja sitä namua sitten etsinkin tapettipäkätissä kylmä hiki otsalla.  

Haaveissani siinteli seinäpaperi, jossa olisi kontrastia ilman hyökkäävyyttä, kirjavuutta ilman sekavuutta, peittävyyttä ilman ahtauden tuntua ja vähintään kolmea vahvaa, mutta rauhoittavaa taustaväriä, kasveja muttei kukkasia, symmetriaa muttei medaljongeja, ja kaiken päälle jujuna vielä jokin juttu, kirsikka, joka kruunaisi siitä Täydellisen Tapetin. 

Yhdistävänä teemana lasten tapeteissa ovat eläimet, ja heitä halusin meidänkin seinällemme. Entisessä elämässä haaveilin Sandersonin Squirrel & Dove -seinäpaperista (yllä), mutta se tuntui nyt moderniin taloon vanhentuneelta. 

Uutta taloa suunnitellessa ihastuin Boråstapeterin Wonderland-mallistoon, mutta lopulta jokaisessa oli vähän vääriä, kärkkäitä värejä tai vieraita eläimiä, villipossuja tai fasaaneja. 

Talvella silmäilin isäntää odotellessa rautakaupan tapettikirjoja, ja sieltä putkahti musta hevonen - tai Ecbackan siniset linnut - kärkeen, mutta lopulta sekin alkoi tuntua liian perinteiseltä moderniin hirsitaloon - eikä vähiten kukkasten tähden, sillä ne henkisesti hieman aivastuttavat minua. 

Lopulta hullaannuin Photowallin huikeisiin seinämaalauksiin, mutta niissä nousi lopulta hinta vastaan. 

Monena aamuna selasin läpi tuhansia tapetteja anivarhaisesta pitkälle päivään, ja silti käteeni jäi vain kourallinen ihan kivoja kasipuolia, ja ahdistukseni kasvoi yhdessä silmäpussieni kanssa. Kunnes sitten kohtasin Hänet, Täydellisen Tapetin, jossa on kaikkea: väriä ja volyymia, särmää ja sulokkuutta, kaikkea mitä elämänsä taustalle voi toivoa! Sillä siitähän tapetissa lopulta on kyse; se luo taustan elämälle ja muistoille, jotka huoneessa syntyvät. 

- Tässä se on. Tämän minä haluaisin meidän makkariin, esittelin isännälle Majvillan Amelien, jossa on kaikki mitä toivoa voi: kultaiset linnut yönsinisessä, tuuheassa lehvästössä, ja varjot valvovat lintujen rauhaa.

- Joo-o. Sitten täytyy varmaan tilata se, hän myöntyi. 

Kaukaa viisaasti hän on antanut minun kahistella seinäpapereitani, kerrostaa niistä pesää ja vetäytynyt siivosti sivummalle - ja säästynyt siten sydänjuuriaan myöten vihaamaltaan työltä eli tapetoinnilta. 

Tilasin unelmatapetin avajaistarjouksena verkkokauppa Aveolta, jossa palvelu pelasi hyvin ja jäljitystyö vielä paremmin, kun posti *hupsistakeikkaa* hukkasi kallisarvoisen tapettipakettini. Ehdin jo herutella tuskanhikeä ja selata maanisesti vielä vähän katalogeja, josko jokin muu tapetti olisi vielä lähempi ja parempi. Vaan eipä ollut, ja postikin löysi aikanaan lähetykseni ja hain Heidät kotiin. 

Tarkan markan tätinä olin tilannut tapettia vain neljä rullaa kahdelle seinälle, joten isäntä sai raksutella korkeamman matematiikan laskutoimituksia pari iltaa, ennen kuin antoi minulle tarkat askelmerkit kuinka edetä ja osoitti suurin piirtein mistä rullasta mihinkin kohtaan vuotaa vetää. 

Kekrinä tartuin toimeen, telaan ja lastaan ja aloin lasettaa. Ensimmäisen vuodan kohdalla natustelin vielä, että onkohan tää nyt vähän tummaa ja tunkkaista, onko toi kaktus ja pisteleekö se unissa asti, mutta empuilu karisi kun isäntä kävi tupatarkastuksella. 

- Saakeli että tuleekin hyvännäköistä seinää. Tämä tapetti on arvokas, en olisi itse osannut valita parempaa.  

Tapetoin kahta vuotaa vaille päivässä koko huoneen. Seuraavana päivänä isäntä sarhasi viimeiset kaksi vuotaa ilmanvaihdon koteloinnin ylle. Se olikin helpommin katseltu kuin tehty, sillä kotelointi ei ole varsinaisesti viivasuora, joten vuodatkin asettuivat inasen limittäin. 

Ei sitä kukaan työpöytäni takaa huomaa, ja jos huomaan, en välitä. Mieluummin silitän sieluni kultaisia lintuja ja kohotan meille maljan.