Paneelia pintaan

Isännän tumppuja kutkuttelisi urakoida sisätyöt valmiiksi, sillä muuttopäivä alkaa häämöttää jo lupaavasti taivaanrannassa. Ensin hän uumoili sitä kesäksi, sitten syksyksi, ja nyt toivoskelen, josko pääsisimme jouluksi kotiin - vaikka ehtiihän tuota ensi vuonnakin. 

Talonrakennus on nelikanttista puuhaa: tarvitaan 1) aikaa, 2) rahaa, 3) tahtoa ja 4) taitoa. Yhden tai kahden vaje on korvattava muilla; ellei aikaa tai taitoa ole, voi työn aina teettää muhkealla massilla, mutta jos kukkaro kurnii tyhjyyttään, niin sitten on osattava askaroida itse ajan kanssa. Jos sekä aikaa että rahaa uupuu - kuten meillä - niin muuttopäivää ei voi hakata kiveen, tai niillä kivillä voi sitten heitellä leipiä iltojensa iloksi ajalla, jota ei ole. 

Niinpä asetin ukaasin: kuisti-parvekepönttö on askarreltava valmiiksi vielä hyvän sään aikana loppukesällä, sillä ei sitä nikkaroi erkkikään syyssateissa, rystyset kylmänkyhmyillä. Isäntä kuunteli järjen ääntä pitkin hampain, heitti hyvästit sisätöille ja paineli ulkopuuhiin. 

Yhden illan hän vietti palkkitanssien parvekkeella ja maalasi tukipilarit Virtasen talotehtaan pohjamaalilla. 

Sitten olikin vuorossa seinäaihion levytys, ja hän sujutteli kipsilevyjen väliin vielä kivivillaakin, jotta seinä ei rummuta jokaista heippaa, moikkaa ja onko ketään kotonaa naapurista toiseen. 

Kuistin väliseinän alapää oli kiire paneloida sateelta suojaan, ja kun se oli tehty, niin kuusipaneelin hukkapätkiä saattoikin sitten latoa sisään, portaikon paloseinään. 

Yhden vetisen sunnuntain vahtasimme kuin kissat pistoksissa sateen laantumista ja pääsyä kesän ainoille kyläfestareille, Pispala Folkeille. Odotellessamme isäntä paneloi kuistien väliseinää lankun kerrallaan, ja sai sen valmiiksi. Sitten sadekin taukosi ja pääsimme hetkeksi humputtelemaan rantaan humpan ja indie-huminan tahtiin. 

Sateen aikana isäntä oli taktisesti loihtinut sisärappusiin telineet valmiiksi yläseinän panelointia varten, joten kuinkas sitten kävikään? No, oli ihan pakko paneloida koko sisäportaikko, jotta telineet voisi purkaa ja päästä parvekkeelle nikkaroimaan sen ulkoväliseinää. 

Isäntä rakensi kirkkoaan - tai portaikkoa - pari päivää, ja panelointi valmistui yllättävän nopeasti ja näyttäväksi; hyvä kun ehdin kodinhoitohuoneen seinät primeroida sillä välin. 

Nyt asuntojen välinen paloseinäkin on paneloitu meidän puoleltamme, ja huolellisen räknäyksen päätteeksi näyttää siltä, että upeaa kuusipaneelia piisaa naapurinkin puolelle. 

Talotehdas ehti levyttää parvekkeiden väliseinän, joten se piti enää koolata ja paneloida. Mutta vaikka kellari on täynnä mitä monenkirjavinta puuta - löytyy lankussa, palkissa, kakkosnelkussa ja kolmiorimassa - niin tietenkin juuri koolipuuksi sopiva lauta oli päässyt loppumaan. 

Hätä - tai tässä tapauksessa taito ja tahto - keinot keksii, ja ajan- ja rahanpuute on luova tila! Isäntä bongasi kellarista lavan, jossa oli alustana juuri passelinpaksuista vaneria, ja purimme lavan ja nypimme siitä naulat kuin hauenhampaat pois. 

- Heikompiuskoinen olisi jo kurvaillut rautakauppaan ja ostanut laudan, totesi isäntä sirkkelöidessään vanerista sopivia soiroja koolipuuksi. 

Vaan onnistuuhan se näinkin, ja nyt on parveke meidän puolelta kokeeksi paneloitu, ja isäntä voi siirtyä naapurin puolelle tekemään priimaa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puitteiden kirkastusjuhlat

Ikean Voxtorp-keittiö

Tahmelan kalteva torni