Kuisti-parvekepömpeli, osa 3: rimoja hipoen
Kuisti-parvekepöntön rakentamisessa alkoi kilpajuoksu syyssäitä vastaan. Viimeisen kesäviikon aikana isäntä avasi tietokoneen ja silmänsä aamuisin klo 6.40, lasketteli leipätöitä kolmen hutikoille, tuikaisi toiseksi työpäiväksi raksalle ja palaili reporankana yhdentoista lopulla kotiin. Ja huomenna uusiks!
Seuraavaksi oli vuorossa parvekaiteiden rimotus. Meidän puolellamme se kävi suitsait sukkelaan, sillä sekä parvekkeen pitkä että lyhyt sivu ovat symmetriset. Minä ojentelin rimoja ja isäntä sahasi niitä sarjatyönä mittaansa.
Naapurin puolella päästiin jännän äärelle, sillä parvekkeen kumpainenkin sivu levenee karvan verran ylöspäin, joten jokaisesta rimasta piti sahata yksilöllisesti sen karvan verran edellistä pidempi.
Isännän sahatessa rimoja paikoilleen minä lavehdin kesto- ja roskapuita pinoon ja pois. Purin viime syksystä keskellä pihaamme koreilleen, muovin alla hapantuneen raakalauta- ja lankkupinon tontin rajalle Saa ottaa -kasaan, josta se katosi päivässä parempaan käyttöön. Samoin kävi kymmenille hirrenpätkille ja kuormalavoille, ja me vältyimme useilta kaatiskeikoilta.
Pikku pihamme löytyy verkalleen puupinojen, kuormalavojen ja betoniharkkojen alta, ja alan jo unelmoida tulevaa.
Tästä voisi siirtää vadelmaa parempaan paikkaan ja istuttaa tuohon omenapuun, tuossa voisi olla kesäkurpitsapenkki ja tuossa pihasaunan paikka ja nuotipiiri, ja aidaksi naapurin rajalle voisi istuttaa kymmenmetrisen kukkapenkin täyteen kultapalloa ja syyshortensiaa, harjaneilikkaa, unikkoa ja asteria, pionia ja auringonkukkaa, ja valkeat kukkalaatikot notkuisivat pullollaan petuniaa ja pekoniaa, muttei mitään pekonia, tosin kesäkanat olisivat kivoja ja vuohi aivan ihqu!
Ukkoskuuro yllätti kesken toisen parvekkeen rimoituksen, ja minä siirryin homepesemään ja pohjustamaan kuistin ja parvekkeen väliseinää maalausta varten.
Seuraavana iltana isäntä maalasi väliseinät, ja heti näytti kuin ne olisivat olleet siinä aina.
Vielä toisen partsin rimoitus loppuun, huoltoluukku naapurin puolelle ja maalissa oltiin: kuisti-parvekepömpeli on valmis!
Yksi kesäilta jäikin vielä ennen suursäätilan muutosta ja kesälehden kääntymistä syksyn sivuun.
Naapuri kuvaili kattoa pestessään taloamme omasta vinkkelistään, ja kerta kaikkiaan kartanomme on upea, suorastaan majesteettinen ilmestys Pispalan kainalossa!
En tahdo vieläkään ymmärtää, kuinka niin hirveästä hometuhosta voi kehjetä jotain näin hyvää ja kaunista, enemmän kuin unelma onnesta.
Kommentit
Lähetä kommentti