Kahvilla Tuhkimon rapuilla

Muistijälki neljän vuosikymmenen takaa: 

Herään hetekasta, mummolan sinikukallisista lakanoista. Pirtissä on hiljaista ja hipsuttelen ulos. Äiti istuu aamukahvilla ulkorappusilla, aurinko leikkaa silmiin ja ilma on täynnä surinaa, pörinää ja sirkutusta, hyvän hellepäivän enteitä. Päiväruoan ja ettoneen jälkeen mennään metsälammen rantaan uimaan ja sammalikossa muurahaiset kirraa imakasti varpaisiin iik! mutta vesi on lämmintä ja lempeää, kannattaa, ja yhtäkkiä opin uimaan selkää. 

Nyt istun kahvilla tulevan kotimme ulkorappusilla. Ilma on täynnä huminaa, sirkutusta ja kikatusta, hyvän päivän henkeä. Päivä on pitkällä ja kesä vielä pidemmällä, mutta minun paikkani, minun Onneni on tässä ja nyt. 

Olen tullut tähän kaukaa, muualta, monen mutkan ja murheen kautta, mutta tänne olen ollut matkalla aina, koko ilmoisen ikäni; näille kotirappusille, jotka isäntä minulle rakensi. 

Ulkoportaat ovat pelkkää bonusta, hyvän miehen lisä. Arvelimme niiden rakentamisen jäävän suosiolla ensi kesään: isäntä siksi, että hänellä on kiire sisätöihin, ja minä siksi, että mielikuvissani rappusten rakentaminen on Suuri Mysteeri ja verrattavissa vähintään pirunnyrkin kokoamiseen. 

Mutta kun kuulaat, kauniit mutta koleat loppukesän päivät vain jatkuivat, innostui isäntä suunnittelemaan ja nikkaroimaan kestopuun jämäpätkistä meille rappuset. 

Ja millaiset! Pitkät, sirot ja leveät, majesteettiset kuin tanssiaisportaat, joita pitkin voi täydessä tällingissä lipua iltapuvussaan alas -  kunnes lipsahtaa pyrstölleen, mutta pudotus on loiva ja muhkeimman kuhmun saa itsetunto. 

Nykyrappusten rakentamismääräykset ovat yksiselitteiset: kattamattomien ja lämmittämättömien rappusten nousu saa olla enintään 13 cm ja etenemä vähintään 39 cm. Katetut tai lämmitetyt portaat saavat olla vähän jyrkemmät: niissä nousu voi olla enintään 16 cm ja etenemä vähintään 30 cm. 

Näillä säädöksillä kattamattomille portaillemme olisi tullut parhaimmillaan mittaa 3,9 metriä, ja alin rappunen olisi päättynyt rännin syöksytorveen - joten jollei Tuhkimo vetäisi portaissa turpia, niin saisi ainakin sadevedet lasikengilleen. 

Isäntä keksi tulkita säädöstä eduksemme; jos rappujen alle vetää sulanapitokaapelin, ne ovat lämmitetyt, ja silloin nousu voi olla jyrkempi ja etenemä lyhyempi. Päädyimme silti melko loiviin rappusiin, joissa nousu on 13 cm ja etenemä 36 cm. 

Minun hyväkseni on luettava leveys; isäntä suunnitteli nättejä ja näppäriä, metrisiä rappusia, mutta minä vaadin niille sohvan sisäänkantoleveyttä & taftimekonmentävyyttä, joten askelmien leveys on nyt 130 cm, koko portaiden 140 cm ja pituus 3,6 metriä.  

Yhtenä iltana isäntä sahaili tukirakenteita ja askelmia, seuraavana latoi laudat paikoilleen ja alkoi ruuvailla, ja elleivät ruuvit olisi loppuneet kesken, olisivat rappuset valmistuneet kolmessa illassa.

 

Nyt kaiteiden tekoon ja kuistin loppurimoitukseen hupeni vielä yksi onnellinen lauantai, jona minä istuskelin kahvilla kuistinportailla. 

Illan kehjetessä kukkaan tanssin ikiomia pikku venetsialaisiani ilta-auringossa meidän kuistilla, meillä kotona. 

Ja jälleen tuli todistettua, että isäntä on ihmisnero ja kone - eli kyborginero! Kattokaa ny:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puitteiden kirkastusjuhlat

Ikean Voxtorp-keittiö

Tahmelan kalteva torni