Kuisti-parvekepömpeli, osa 2: katuharja ja muita koneita

Kuisti-parvekepömpelin rakentaminen jatkui kuistin kaiteiden rimoituksella. Noitumiseksihan se meni.

Rimojen mitoitus oli kinkkistä puuhaa, sillä niiden toisessa päässä on jiiri ja kantavan tolpan kulmat on viistetty, jolloin millintarkka mitta on kiven alla & puun takana. Rimojen yläpuolella on viiste, ja ne kaarteilevat mikä minnekin, joten rakojen kohdistuskin oli vaikeaa. Toisen kuistin puoliväliin kannattelin rimoja toisesta päästä isännän ruuvatessa niitä kaiteeseen kiinni, mutta sitten minun piti lähteä askartelemaan lapsia yöpuulle. 

Pula keinot keksii, ja nerokas isäntä. Hän tälläsi pari rimapalaa nurinperin rakotulkeiksi rimojen väliin, ja sitten alkoikin sujua; iltapalan aikana hän rimoitti meidän kuistimme pitkän sivun valmiiksi. 

Ja seuraavana iltana naapurin. 

Viikonloppuna appi riensi hätiin ja miehet siirtyivät rakentamisessa astetta korkeammalle tasolle: parvekkeille. 

Aluksi miehet levyttivät väliseinän parvekkeiden yläpohjassa ja asensivat sitten helmalaudat ulkopuolelle. Appi kannatteli lautoja parvekkeelta, kun isäntä kipusi tikapuita pitkin taivaanrajaan ja ruuvasi laudat koolipuihin kiinni.

Minä pidättelin nuotiopaikalla henkeäni, seurasin sirkustemppuja ja paistelin huokailun lomassa raksamättöä ja muurinpohjalettuja. 

Sitten olikin aika laudoittaa katot. Kuistien katoissa ovat kantavat palkit valmiina koolipuina, joten kattolaudoitus oli helppo ampua niihin kiinni. 

- Konstit on monet, sanoi appi kun katuharjalla talon rakensi - tai tuki lautoja toisesta päästä, jolloin niiden asentaminen oli pala kakkua, tai kattoa. 

Minäkin pääsin iltavuorossa harjahommiin, ja kummankin kuistin katto sai laudoituksen pintaan. Jokusataa ruuvia jäi vielä ruuvaamatta, mutta niitä ehtii surruutella syyskylmilläkin. 

Kesäkelit kirittävät ulkorakentamista, joten isäntä jatkoi viikonlopun pitkäksi omalla lomalla ja kipusi yläilmoihin. Parvekkeiden katot olivatkin kinkkiset koolata, sillä kantaviin rakenteisiin ruuvatut raakalaudat asettuivat parvekkeen yläpohjan helmalautojen tasalle, jolloin katon laudoitus olisi laskeutunut alemmas kuin helmalauta. Ja eihän semmoinen peli vetele!

Niinpä isäntä sahaili mitallistetusta kertopuusta 2 x 17 erillistä, erimittaista koolipuuta, jotka hän asensi apukoolien yläpuolelle, kantavien rakenteiden väliin. 

Vasta sitten parvekkeiden katot saattoi laudoittaa, ja appi pääsi taas harjanvarteen heilumaan. 

Parvekkeiden kattoihin rakennetaan huoltoluukut kummankin asunnon yläpohjaan. Lisäksi kattojen laudoituksessa täytyy huomioida ja kiertää parvekkeen nurkassa pylvästelevä, kantava tolppa. 

Minä olisin oikonut, sahannut laudoista palapelin ja napsinnut pätkät kattoon, mutta ei isäntä. 

Hän teki kahteen lautaan loveukset pylväälle, joten katto on nyt kuin paikalleen rakennettu - kuten onkin. 

Kirsikaksi kattokakun päälle isäntä nikkaroi vielä huoltoluukun meidän parvekkeen puolelle.

Sitten päivästä loppuivat jo tunnit ja hämäränhyssyssä oli pakko luovuttaa. 

Päivän kolmanneksi tärkein vehje oli siis katuharja ja toiseksi nauharuuvikone. Kovin Kone oli kuitenkin isäntä, joka teki päivässä kahden miehen työt, ja appi kolmannen. Nyt on kunnollista!