Talontiskausta

Operaatio Talonmaalaus on odottanut lähtölaukausta koko kevään.

Varasimme jo vapuksi henkilönostimen, mutta jouduimme sateen suulla perumaan sen. Sitten olemmekin vartoneet poutaviikonloppua kuin lintu uutta päivää, mutta tirppa on saanut värjötellä räntäsateessa kylmissään, sillä joka pyhäksi on ennustettu +4 astetta ja vettä vaakasuorassa, ja hyvät yrityksemme ovat menneet mynkään yksi kerrallaan. Kunnes koitti heleä helatorstai, ja viikonlopuksi ennusteltiin poutaista ja lämpenevää maalaussäätä.

Viime syksynä, kun hirsimiesten telineet olivat vielä pystyssä, isäntä käsitteli Virtasen Homeentappajalla pitkät ulkoseinät, ja vähän päästä siitä päätyseinätkin, kun niihin alkoi syyskasteilla kehittyä mustia homekesakoita.

Nyt keväällä auringon parantava ultraviolettivalo on paistanut valtaosan pilkuista pois, ja loput lähtevät samalla Virtasen tehotökötillä, joka pesee ja desinfioi puun pinnan maalauskuntoon.

Luulimme jo syksyllä valinneemme taloon juuri sen oikean vaalean siniharmaan värin, mutta hui hai ja parvi salakoita! Emme edes harkinneet muuta maalia kuin Virtasen neljän öljyn maalia, mutta mieleisemme siniharmaa sävy ehdi päiväunivuosiemme aikana poistua tehdastuotannosta. Vuosi sitten isäntä kyseli Virtasen maalitehtaalta sävytyksestä, ja tuolloin sieltä suositeltiin sävyttämään heidän maalinsa siniseksi vaikkapa Teknoksen värillä, joka muodostaa maaliin aikaa ja aurinkoa kestävän pigmentin.

Tuumasta toimeen: valitsimme viime syksynä Teknoksen ulkovärikartasta sävyn T7031, joka oli ainoa siniseen taittava vaaleanharmaa väri, ja pensselöimme sillä koetilkuksi pari kuusipaneelia. Syysillan hämyssä se näytti just passelilta, mutta kun talven kirkastuessa arssinoimme mallitilkkua pihan perällä, alkoi väri kirkastua vähän liiankin helakaksi taivaansineksi, joten meidän oli marssittava keväällä maalikauppaan uudestaan.

Nyt Virtasen värikarttaankin on tullut uusia sinisävyjä ja tehdasväriksi tummanharmaa, joka on meidän makuumme vähän turhankin väkevä. Teknoksen sävyistä ei meille mieleistä löytynyt - kaikki ovat joko liian sinisiä tai harmaita ja hyppäys sävyjen välillä liian lennokas - ja niinpä kokeilimme Värituvan omaa sävyä nimeltä Pilvipouta. Se näytti koepalalla juuri oikealta sielun siniharmaalta, joten harja käteen ja taloa tiskaamaan!

Isäntä vuokrasi Starkilta uudenkarhean ja tolkun Dinon ja alkoi helakeskiviikkona tiskata seiniä. Siihen on etevä peli autonpesuharja, joka tiheäsyisenä sitoo pesuvettä, mutta on kyllin hellävarainen puun pinnalle. Yhden kerran sinä iltana oli hermoni pinteessä ja pamahtaa, kun nostin teki siirron jälkeen tenän eikä pihahtanutkaan, ja edessä aukeni neljä täydellistä maalauspäivää tyhjänpanttina. Kosketushäiriö korjautui kuitenkin pian, joten ei kun pensseli heilumaan ja maalari laulamaan!

Korvamatoinamme jumputtavat tietenkin kuolemattomat iskelmät:

Hei hoi, sä jätkän oma kulta! 
Oi joi, sun lempesi on tulta! 

Joka pelätyn kungfun taitaa 
voi esteet kaikki voittaa!