Nysväystä ja sliippausta

Isäntä pääsi taas vaihteeksi levyttämään, tällä kertaa seinää ja lattiaa. Portaikon pielestä puuttui pikkuinen pala seinää, ja siinä piisasikin taas älypeliä askerreltavaksi. Rappusista piti irrottaa astinlautoja ja pohtia, mihin levy kannattaa kiinnittää ja mihin ei, miten mikäkin seinä laskee ja kuu nousee, ja mikä onkaan maan kallistuskulma chakroihin verrattuna...

Vaan niin on aulan seinät nyt kokonaan levytetty, ja myös yläkerran lattia levyvalmistui! Makuuhuoneen nurkasta on uupunut pari viimeistä kipsilevyä ja meiltä aikaa. Kun ne saatiin yksi kerrallaan hankittua, sotkin minä taas kuran ja isäntä leipoi sen paikoilleen.

Ilmassa oli melkein suuren perhejuhlan tuntua, kun nostimme ja tamppasimme viimeisen lattialevyn paikoilleen - melkein; sitten isäntä kipusi taas yläpohjaan vetelemään johtoja ja juhla hukkui kivivillaan ja ketutukseen.

Kaksi iltaa hän ryömi ahtaassa yläpohjassa pää kolhuilla, silmät ja suu täynnä eristevillaa ja paini esoteeristen putkien, piuhojen ja johtojen kanssa. Hän veteli niitä hihastaan kuin taikuri huivinauhaa: liesikuvun ohjausjohdon hän vei asuinkerrosten läpi yläpohjaan tuuletinyksikölle ja kärkitietopiuhan poistoilmalämpöpumpulle, ja veteli ja eristeli ilmanvaihdon ottoputken yläpohjassa.

Johtohässäkästä selvittyään isäntä alkoi sliipata eli kitata seiniä, ja sitä puuhaa muuten piisaa kaverille kans!

Onneksi luottomies riensi taas hätiin ja hioi kertaalleen kitattuja seiniä.

Minäkin olen vähän autellut, tiskaillut ja imuroinut, ja keskittynyt antaumuksella kittaamaan - en tosin seiniä, vaan kahvia - vasta avatussa, viihtyisässä raksakahvilassa, jossa maito tarjoillaan nerokkaasti jauheena, jolloin se ei pilaannu ja mahdollistaa kahvittelun extempore, silvuplee.

Kahvikupposen ääressä kanavoin luovuuttani kahvilakonseptin tuotekehittelyyn, ja sain maitojauheen lisäksi kaksi muutakin ilmiömäistä älynväläystä: raksapullan ja raksaviinin!

Raksapullaa olen leipaissut jo parina lauantaina korvapuustin ohjeella ja kiepauttanut kranssiksi, jolloin yksittäiset tillikat eivät pyöri pitkin pöytäjakkaraa, vaan rinkulasta voi kukin leikata mieleisensä palan.

Raksaviini taas on varta vasten työmaalle ostettu lauantaiviini, jota ei völjätäkään kotiin vaan nautiskellaan muovipikareista raksamätön ja takkatulen ääressä, minkä jälkeen pora paukkaa, puuta haukkaa ja sähkösaha soi kuin JBL. Nerokasta!