Helapyhän pensselitemppu


Isäntä teki pensselitempun ja neljässä päivässä tuli koko talo  maalattua. Sudittavaa pinta-alaa on n. 300 neliömetriä, joten tahti oli suunnilleen sivu päivässä, toista parhaassa.


Sään suhteen meillä kävi satumainen säkä, eikä koko helapyhänä satanut pisaraakaan. Kolea kevätsää taittui neljässä päivässä vehreäksi kesäksi: helatorstaina isäntä liehui nostimen päässä kuin viluinen lippu salossa, mutta parin päivän päästä pitikin jo hiki päässä väistellä auringon helotusta niin, että länsiseinusta jäi parhaana päivänä puolitiehen, kun sitä ei voinut paahteessa maalata.


Minä kantelin ruokaa, kahvia ja siivoilin vähän pihaa, mutta enimmäkseen suhtauduin työnäytökseen kissamaiseen tapaan: Työnteko kiinnostaa minua. Voisin tuijotella sitä tuntikausia.


En ollut ainoa. Naapurit, kylänmiehet ja ohikulkijat todistivat hidasta, mutta määrätietoista taikatemppua, jolla raksa muuttui taloksi, ja millaiseksi! Väri on aivan nappi, hitti ja helmi! Ohikulkijat kehuivat sävyä solkenaan - tai vaikenivat viisaasti - ja muuan naapuri tuli ihan erikseen kiittämään erinomaisesta värivalinnasta, ja toinen kutsui kauniisti väriä helmiäiseksi.


Halusimme talosta vaalean siniharmaan, ja tismalleen sen me saimme. Väri ei taita liikaa siniseen eikä ole lattean harmaa, vaan hohtaa helmiäisenä - aivan kuin sinitaivaan eteen olisi vedetty hallava pilviverho ja väri kuultaisi sielukkaana sen takaa. Väritupa on nimennyt sävynsä osuvasti Pilvipoudaksi, ja talo sulautuu osaksi taivasta kuin kesäistä päiväunta. Kuusihirsi, jossa on verraton loimu ja oksanreiät tapillaan kuin pyöreät silmät, rauhoittui kertasivelyllä arvokkaaksi ja harmoniseksi pinnaksi.


Kertasivelyllä tosiaan! Virtasen neljän öljyn maalia ei suotta kehuta öljymaalien aateliseksi. Se on paksua, peittävää ja sutjakasti levittyvää, ja valmista tulee kerralla eikä kahdella: uusintamaalausta suositellaan vasta 5-10 vuoden päästä.


- Nyt ei mennyt rahat hukkaan, totesi isäntä maalista, laadukkaasta pensselistä ja vankasta henkilönostimesta, jota ilman maalaamisesta ei olisi tullut yhtikäs mitään.


Starkilta vuokrattu henkilönostin ulottui 16 metrin korkeuteen, ja pienemmälläkin olisi varmaan pärjätty, muttei tohdittu. Talon harjakorkeus nousee päätykolmioiden kohdalla kunnioitettavaan 11 metriin, ja siinä korkeudessa alkaa hurjempaakin jo hirvittää, etenkin kun järeässäkin nostimessa on välystä kuin Särkänniemen kotkotuksissa. Kymmenen metrin korkeudessa ei huvita arpailla, että osuisiko tällä pensselillä nyt seinään vai maahan, ja lähtisikö kaatuessa pelkkä taju vai koko henkikulta.


Launtaina isäntä tuli testanneeksi nostimen ääriasennon. Sisäpihaa kiertää kapea sorakaistale, jossa masiinaa mahtuu liikuttelemaan, ja isäntä oli taluttanut dinon talonkulmalle. Siinä dino sitten kurkotteli kaula kaarella, isäntä vaappui suupalana sen päässä ja lipoi kuin vikkelä kieli maalia kuistin päätykolmioon - kunnes viiden sentin kaistale uhkasi jäädä sutimatta.  


Isoa masiinaa on sorapatjalla kinkkistä liikutella ja kohdistaa hollilleen, ja se on tehtävä pitkospuita pitkin. Isäntää ei huvittanut hilata ja tällätä vehjettä toiseen päätyyn, joten hätä keinot keksii ja laiskuus on luova olotila. Pensselisetä tekaisi toisesta sutista jatkovarren ja niin vain nostin, hytti, pensselit ja maalari äärimmilleen viritettyinä puuttuvan kaistaleen ylsi maalaamaan. 


Ulkomaalaus on ratkaiseva etappi, joka asettaa talon lopullisesti paikoilleen, osaksi katukuvaa ja kulttuuriympäristöä. Paritalomme seisoo nyt majesteettisena omalla kulmallaan kuin olisi ollut siinä aina, ja tähyää alaviistoon kylänraittia, yläviistoon Pispalan rinnettä, ja taustallaan sillä on riipaiseva tarina, edessään vaiheikas elämä.


Me olemme tehneet sen, ja talo tekee alati meitä. 


Kommentit

  1. Todellakin osuva värivalinta, talo sointuu kauniisti ympäristöönsä! Ja vau missä ajassa yksi mies maalasi noin suuren talon! Innolla aina odotan päivityksiäsi, jaan tämän hitaasti kiiruhtamisen tunteen ja pala palalta valmistumisen. Ja toisaalta kun kotia itselleen tekee niin aika on vain jokin yksikkö joka siinä sivussa kulkee.

    Omalla raksalla välillä turhauttaa, kun aikaa menee niin paljon johonkin pikkunippelöintiin, mutta tällä viikolla esikoinen 6 v. totesi pihalla: "On tämä aika paljon enemmän nyt kuin silloin kun se oli pelkkä kuoppa". Niinpä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! :D

      Aika raksalla on kyllä venyvä käsite; pikku nysväykseen voi mennä tolkuttomasti aikaa, ja kun sitä ei muun elämän (työn ja arjen puristuksessa) aina ole, niin tuntuu, ettei hommat etene. Olen sujuvasti sulkenut mielestäni, että ilman vastoinkäymisiämme varmaan asuisimme jo uudessa kodissa - nyt nautin vain jokaisesta pienestä ja isommasta jutusta, joka valmistuu.

      Teillä on viisas esikoinen. Ajattelin eilen pihaa kuopsutellessa hänen sanojaan ja muistelin vuoden takaista tilannetta, kun tontilla tosiaan oli kuoppa ja kivijalka vasta aluillaan. Ollaanhan tässä jo pitkällä! :)

      Tsemppiä ja myötätuulta teille, Sanna!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tahmelan kalteva torni

Puitteiden kirkastusjuhlat

Ikean Voxtorp-keittiö