Sisua ja seinähierontaa


Isäntä jatkaa Sisufoksen sitkeydellä seinien lipomista ja hieromista - tai sliippaamista, kittaamista tai paklaamista. Siinä piisaakin työstämistä, sillä pelkästään yläkerrassa kipsilevyseiniä on kymmenen, ja pannaan vielä ilmanvaihdon kotelointi kaupan päälle!


Senkin he muuten tekivät, isäntä ja luottomies. Kaveri leikkasi levyt ja isäntä levytti koteloinnin, ja yhtäkkiä makuuhuoneemme asettui seiniensä sisään kuin taulu raameihinsa.


Tähän huoneeseen me kerran muutamme, tuossa seisoo työpöytä, tuossa minä nukun ja aamuisin aurinko taittaa hennon siipensä verhon raosta sisään ja uninen tomu keijuu ilmassa kuin untuva, ja kissat maukuvat parvekkeen ovella, jonottavat pavinjongiinsa, ja lähellä kirskuu pääsky.


Urakan edistyminen lepää yksin isännän varassa, eikä ainoastaan siksi, että menetimme äärimmilleen kiristetystä budjetistamme useita kymppitonneja talotehtaan konkurssissa. Meillä ei ole nyt varaa maksaa työstä, jonka isäntä taitaa itsekin tehdä. Toinen, vähintään yhtä tärkeä syy itse tekoon on isännän perfektionismi.


Rakennamme Kotia kerran elämässä, ja isäntä haluaa tehdä kaiken kerralla just eikä melkein oikein. Vaikka meillä oli talotehtaan puolesta ensiluokkaiset timpurit, jotka tekivät jämptiä jälkeä ihailtavalla työmoraalilla, on isäntä silti päässyt korjailemaan sisätöitä vähän sieltä, pikkuisen täältä, ja kyllähän se kismittää.


Ammattilaisuus ei aina ole laatutakuu ja tympii maksaa työstä, jonka itse tekisi hitaammin, mutta paremmin. Isäntä ei maksa, vaan nakertaa sitten itse ihan kaiken. Siis ihan kaiken - paitsi tietenkin luvanvaraiset työt, jotka on pakko ostaa ammattilaisilta.


Kun arki on yhtä jonglöörausta, jossa yhtenä pallona on leipätyö, toisena raksa, kolmantena perhe ja neljäntenä uunituore yritystoiminta, niin kyllä siinä kädet väkisinkin täyttyvät ja työpäivät tihentyvät viisitoistatuntisiksi.


Silti, kun isäntä jompii raksalta kotiin kello 23.30 yltä päältä kipsipölyssä ja takanaan tympeän työn päivä, hän vain myhäilee.

- Kyllä se on Onnea, kun ihminen saa itselleen kotia tehdä.

Ja sitten mukaan pomppaa koronan kaaospallo, joka sekoittaa hataran tasapainon ja pallojen rytmikkään pyörän.


Vaikka ahdistus juilii sisintäni päivittäin ja maailma on lamassa, vetää henkeään, näen vielä kaiken tämän kaaoksen ja kurimuksen yli - kenties siksi, että me olemme selviytyneet hometalosta ja kaiken maallisen menetyksestä. Koronan kohina on pientä pihinää yksityisen maailmanlopun rinnalla; ja jossain tuolla, kaiken tämän maailmanlaman takana meitä odottaa palkinto, Koti.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Huolia ja huojennusta 17.-24.4.2019

Kun seinät nousevat ja Mammutti kaatuu

Hälytysvalot päällä - 22.5.2019