Helmalaudoitusta serpentiinitehtaalla


Talomme on kurotellut koko talven vähän varpaillaan, sillä olohuoneiden ikkunoiden alle on jäänyt vain puolikas varvi hirttä.


Kun aloimme vapun alla haaveilla ulkomaalauksesta, oli aika laskea talo pois piipiltään.


Haimme jo piirustuspöydällä inspiraatiota paritalon ulkonäköön Pispalan rakennustapaohjeesta, jossa suositaan matalaa kellaritilaa. Jätimme kellarin yhtä harkkokertaa matalammaksi, ja vaikka autohallitilan sisäkorkeus on vain 2,3 metriä ja sekin osittain maan alla, tuntuu kivijalka silti kadulta katsottuna korkealta kuin kiinanmuuri.


Niinpä kellariin piirrettiin silmänkääntötempuksi helmalaudoitus eli kaksi hirsivarvia korkea kuusipaneeli, joka madaltaa kivijalkaa ja asettaa talon tanakammin paikoilleen. Äimäilimme jo syksyllä yhdessä hirsimiesten kanssa paneelin kiinnitystä betoniin (että miten tehdä se ilman että ruuvinkannat jäävät näkyviin) sillä heidän oli tarkoitus helmalaudoittaa talo - mutta meillehän sekin rasti sitten talotehtaan konkurssissa jäi.


Paperilla kellari on joka suuntaa 5 mm pienempi, jolloin kuusipaneelin voisi koolata 22 mm raakalaudalla, mutta todellisuudessa se on inasen (eli puoli senttiä) isompi ulkomitoiltaan, ja koolaukset on tehtävä 18 mm paksusta puusta. Niinpä isäntä sahasi vanerista koolipalat ja ankkuroi ne kivijalan ympäri pikanauloilla 80 cm välein. Sekin oli sakee duuni, sillä mikään lelupora ei betoniin uppoa ja ankkurinaulat piti takoa hartiavoimin paikoilleen.


Ensimmäinen paneelikerros hytkähti vielä helposti paikoilleen, sillä paneelista sahattiin pontti pois, jolloin se asettui nätistä nakutettuna hirren alle.


Mutta alempi paneelikerros menikin sitten noitumiseksi - ja vapun kunniaksi serpentiinin vuolemiseksi.


Pitkät kuusipaneelit kiertyivät kuin hullun kurkut ja lyhyemmätkin venkoilivat vääräleukojen lailla.


Pontit eivät istuneet toisiinsa, eivät vasaralla, vipuvarrella eivätkä sitten millään, ja isäntä sai veistellä kuin Eemeli puukolla sekä uros- että naaraspuolesta raksamiehen kiharaa pois.


Minä sarhasin paneelia paikalleen kädet pystyssä, veri varpaissa ja tajunlähtö lähellä, mutta niin vain kaksi päivää ährättyämme saimme pontit paikoilleen ja helmalaudat napakasti kiinni. Työvoitto!


Nyt talo on tasapainossa: suhteet kohdillaan, ikkunat linjassa ja kivijalka tukevasti maassa.


Paneelit on ruuvattu alaviistosta koolauksiin kiinni, joten ruuvinkannatkaan eivät tapita puun pinnasta silmät pyöreinä ohikulkijaa.


Kommentit

  1. Tämä rakentaminen/remontointi on opettanut ensisijaisesti sen, että pieneltä vaikuttavaan hommaan menee aina tuhdisti enemmän aikaa kuin olisi ikinä voinut kuvitella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä Sanna muuta virka! ;) Ja ihan kaikkeen menee aina enemmän aikaa kuin kuvittelisi, ja sitten vielä kaikkeen siihen, mitä ei ole älynnyt edes ajatella.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puitteiden kirkastusjuhlat

Ikean Voxtorp-keittiö

Tahmelan kalteva torni