Lattiasta kattoon


Isäntä alkoi valmistella kellarin lattian betonivalua, ja päästäkseen itse asiaan hänen täytyi siirtää ensin monen monta asiaa. Kellari oli tyhjennettävä kaikesta kamasta: taukotupatarpeista, työkaluista, putkista ja pätkistä, roskista, ovista ja ennen kaikkea styrox- ja kivivillaeristeistä. Puolet jälkimmäisistä hirsimiehet olivat viime töikseen haalanneet pyynnöstämme ulos omenapuun juureen, mutta kyllä meillekin riitti vielä palikkapeliä.


Pikkupihamme onkin vaikuttava tetris-pelikenttä. Siellä on pitkää puutavaraa monessa pinossa, röykkiö hukkalautaa ja lavahäkki niille, takkapuupinoja, kipsilevyjä, ovia ja ikkunoita, kattopeltejä, raudoitusverkkoja, harkkoja, lavoja, mattoteline, muoviroskaa, bajamaja, tyttären leikkimaja ja maailman makoisimmat vadelmapensaat, joita koetan viime tinkaan varjella rojunpaisumukselta.


Kellarissa jököttävät kuuden kivivillalavan niput ovat raskaita kuin vaahdotetut kivet liikutella, eikä se meidän kahden voimin onnistunut. Isäntä nikkaroi kokoon raahauslavetin, mutta paketti ei ätvähtänytkään. Meidän ei auttanut muu kuin purkaa niput ja kantaa paalit yksitellen mottiin omenapuun juureen. Tunnin verran rehkittyämme isäntä haksahti pyöräyttämään paalinipun nurkasta pois ja tulipa keksineeksi pyörän uudelleen - nelikulmaisen, mutta pyörän yhtä kaikki! Viimeiset kaksi kollia oli sitten kepoisa yksin vaikka ylämäkeen pyöritellä joltinenkin ketutuksenhäntä kainalossa; olisihan tämän voinut aiemminkin hoksata!


Tiistaina 24.9. alkoi tapahtua kolmella tasolla: katolla, alemmassa välipohjassa ja alapohjassa.



Kattomiehet asensivat taivaan laidalla Ruukin Classic Silence -peltikattoa, lvi-miehet soirosivat välipohjassa putkia styroksiin ja isäntä tälläsi eristelevyjä alapohjaan. Hän otti leipätöistä kaksi lomapäivää valmistellakseen kellarin lattian valukuntoon.


Tuplastyroksin päälle piti kantaa ja asemoida järeä raudoitusverkko, joka korotettiin kellumaan muovitapeilla. Siinä piisasikin napomista yhdeksi päiväksi: korotustappeja piti sujutella 4-6 kpl neliömetrille eli koko kellarin alueelle piti naprata n. 600 tappia. Sen jälkeen metalliverkot piti sitoa rautalangoilla toisiinsa ja kiertää solumuovinen sokkelikaista kivijalan ja betonivalun väliin.


Jumalaare mikä homma! Isäntä eristi, raudoitti, korotti, tapitti ja sitoi ympäripyöreitä päiviä - pisimmillään 14,5 h - ja toisena päivänä minäkin kävin sarhaamassa n. 300 tappia yksi kerrallaan riivatun raskaan raudan alle. Läksin kotihommin iltakahdeksalta, ja isäntä jäi vielä sitomaan ja teippaamaan yömyöhäiseen - eikä hän ollut yksin. Sekä katolla että asuinkerroksessa jatkuivat työt täyttä häkää, yläilmoissa otsalampun varassa ja alakerrassa radion raikuessa pop-pop-popmusiikkia. Pääasia, että valmista tuli, ja tulihan toki: komeasti monta tuntia ennen lattiavalua!


Kommentit

  1. Meilläkin menossa talon rakennus ja eilen saatiin paikalleen raudoitukset. On kyllä paljon hommaa. Mekin ollaan välillä oltu tosi pitkä päivä talolla rakentamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja eräskin tuota hommaa kyykyssä piipillään ja polvet mutkalla! Minulla alkoi usko horjua, kun tajusin että tapitusta tehdään vain jotta valumiehet voivat kävellä raudoituksen päällä. Vaan kyllähän kurjaakin hommaa ilolla tekee oman kodin eteen, kunhan on hyvät eväät ja paremmat työkalut. <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tahmelan kalteva torni

Puitteiden kirkastusjuhlat

Ikean Voxtorp-keittiö