Tuolta tänne ja eteenpäin

Tämä blogi on matkakertomus hirsiparitalon teosta. Jotta matkantekoa voisi paremmin ymmärtää, on hyvä tietää, mistä tähän on tultu, sillä me olemme tulleet kalkkiviivoille kaukaa, kauempaa kuin ihmiset kai yleensä: epätoivon tuolta puolen.

Meille talon rakentaminen ei ole ainoastaan unelma, vaan ennen kaikkea korjausliike ja ainutkertainen yritys pelastaa se mitä meillä kerran oli, kaikki se minkä menetimme ja mitä meillä vielä voisi olla. Me emme tee taloa, vaan Kotia.

Ei meidän pitänyt ryhtyä talontekoon. Toki mekin halajimme entisessä elämässämme itsetehtyä taloa ja vaalimme sydämen salakäytävissä ja päiväunien suloisissa sopukoissa haavetta Kannustalosta, kivilinnasta tai hirsimökistä, mutta vuonna 2002 ostimme kerrostalokaksion Suomen parhaasta Pispalasta ja tunsimme löytäneemme paikkamme maailmassa. Luovuimme tuolloin rakennushaaveista, sillä pelkät tontit ovat täällä kultakiven alla ja maksavat maltaita ja mirhamia.

Vuosikymmenen teimme pesää toisin, saimme kissoja, lapsia ja kaksiosta kolmion yhdistämällä siihen pienen naapuriasunnon ja remontoimalla kotiimme leppeälöylyisen, elegantin saunan ja harmonisen keittiön.

Vuonna 2014 teimme kohtalokkaan virheen ja pyrimme elämässä eteenpäin: ostimme maailman parhaasta Pispalasta kopsakan, remontoidun talon loppuelämän kodiksi viisihenkiselle perheellemme ja kahdelle kissalle. Sitä loppuelämää kesti vain kahdeksan kuukautta, ennen kuin kotimme paljastui moniongelmaiseksi hometaloksi ja menetimme kaiken, vaatteetkin päältä ja lelut lasten käsistä. Kävimme käräjiä myyjää vastaan vuositolkulla, kunnes hävisimme kaupanpurkuvaatimuksemme. Selviytymistarinamme hometuhonvuosista löytyy osoitteesta:

Muuan maailmanloppu

Vaan nyt olemme tässä, uuden maailman ja kodin kynnyksellä. Tällä hetkellä hiomme pääpiirustuksia valmiiksi rakennusluvan hakemista varten. Matka tähänkin on ollut pitkä ja täynnä muttia, mutkia ja kommervenkkejä, joista kerron nyt alkuun takautuvasti, kunnes pääsemme kodinpunonnassa keväällä vauhtiin.

Tervetuloa mukaan!