Lenkkipolulla syyskuussa 2018

- Mitä sää just teit?! Irtisanoitko sä meidän vastaavan mestarin, minä kiljuin isännälle syyskuussa 2018. 

- No emmää ny varsinaisesti irtisanonut. Tultiin yhdessä siihen tulokseen, että nyt on hyvä hetki vaihtaa joku muu puikkoihin.

Olimme keväällä 2017 alkaneet haaveilla hirsiparitalon rakennuttamisesta hometalon tilalle, ja pyysimme Mammuttikodilta suuntaa-antavan tarjouksen Roihu-hirsiparitalosta. Kun se vaikutti lupaavalta, rohkenimme ryhtyä etsimään vastavaa mestaria paritalohankkeelle.

Pääsuunnittelija siunaantui meille kuin apteekin hyllyltä - tai oikeastaan oikeudenkäynnin todistajanpenkiltä. Kysyimme projektinjohtajaksi alun perin rakennus- ja yhdyskuntatekniikan lehtoria, jonka olimme kutsuneet todistajaksemme oikeudenkäyntiin. Kiireidensä vuoksi hän osoitti toimeen kollegansa, rakennustekniikan diplomi-insinöörin, jolla oli alan yritys ja paremmin hanskassa pientalorakentaminen ja sen kustannukset.

Hän lupautui vastaavaksi mestariksemme, ja ryhdyimme yhdessä selvittelemään paritalohankkeen rakentamisedellytyksiä ja budjettia. Pääsuunnittelija laski paritalon rakennuskustannuksia Mammuttikodin muuttovalmiin paritalon pohjalta, ja tuon kustannusarvion perusteella kysyimme pankista alustavaa lainalupausta. Suureeksi ihmeeksemme saimme sen, vaikka meillä on hometalosta lainaa vielä vuosikymmeniksi! Mutta pankki näki paritalon rakennuttamisen ja talonpuolikkaan myymisen kannattavana.

Pääsuunnittelija piirsi talon pohjapiirrokset ja havainnekuvat, asioi kanssamme kaupungin kaavoituksessa ja rakennusvalvonnassa, ja ennen kaikkea: hän auttoi meidät alkuun. Hänen laskelmiensa rohkaisemina ja pankin lainalupauksen varassa olimme varovasti kavunneet jaloillemme hometuhon jälkeen ja alkaneet hoiperrella kohti Uutta Suurta Unelmaa.

Ja nyt isäntä oli erottanut hänet!

- Ei tässä ny mitään suurta draamaa ole. Meidän tarve on nyt akuutimpi kuin mihin hänellä on nyt aikaa muiden projektien ohessa. Hän hoiti homman kotiin tähän asti, mutta me ollaan nyt siirtymässä vaiheeseen, jossa tarvitaan jatkuvampaa läsnäoloa ja kädestä pitämistä.

Kävelehdimme kuulaassa syysillassa lasten harrastusten aikaan Pyynikin lenkkipoluilla ja myllytimme talonrakennusblogille nimeä. Minä maalailin rouhean romanttista Sydänpuutaloa, Kurkihirren alla tai Kotimatkalla.

- Mää en jaksa niitä yleviä nimiä, Tummaa puuta ja haaleeta lautaa. Jos se on kuusihirttä, niin olkoon vaikka Närekori, isäntä tokaisi.