Sauna- ja sisustuselementtejä

 Isäntä jatkoi saunan kattopanelointia ja upposi elementtiinsä, joka on puu. 

Saunassa on useita eleettömiä, elegantteja rakenneratkaisuja, joita tokko kukaan muu kuin isäntä itse edes huomaa, mutta joita ilman hänen sielunsa morsettaisi koko ajan hätäkoodia ja riitasointua. 

Ensinnäkin löylyhuone on listaton, mikä toki vaati kattokoolauksen laskua viidellä millillä, mutta onnistui mitämaks mainiosti. 

Toiseksi samat kattopaneelit jatkuvat pesuhuoneesta saunan puolelle, led-valonauhan ohi, mikä taas edellytti paneelien huolellista numerointia ja jemmaamista usean kuukauden ajan, sillä pesuhuoneen katto paneloitiin jo syksyllä ennen muuttoa. 

Kolmanneksi liuskekivien laattajako jatkuu lattiasta seinänostoon, eikä edes kiukaan taakse ladottu helppoja jämäpaloja, vaan pieteetillä tarkasti leikattuja, ja koristaapa päätyseinää yksi kallis kultahippukivikin. Ei sitä kukaan lauteiden alta näe, mutta me tiedämme sen olevan siellä, ja se riittää. 

Paneelipinon vajuttua sohvan takaa sain viimeinkin taulut paikoilleen ja verhot olkkarin kapeille ikkunoille! 

Finlaysonin Otso-verhot olivat ensimmäinen itse valittu tekstiili, jonka hometuhon jälkeen viitisen vuotta sitten hankin, ja tähän saakka ne ovat taanneet meille makoisat karhununet makkarissa.

Pienoisessa raha- ja sulopulassa siirsin karhuverhot olohuoneen paraati-ikkunalle, ja siihen ne jäivät - mikä tosin vaati pientä kikkailua ja verhonpidennystä lisäkankaalla. 

Sitten hoksasin Finlaysonin Martha-kankaan täydelliseksi marjakoriksi nalleverhojen kainaloon, ja sitä olikin sitten saatava vaikka kiven navasta! 

Tällä kertaa kiven napa löytyi Seinäjoelta asti, sillä marja-kangas on poistuva malli ja muista Eurokankaista jo loppuunmyyty. 

Jos verhot ovat kodin vaatteet, niin meidän olkkarilla on nyt oloasu yllä ja ah niin hyggeä ja kotoisaa että!

Olemme ihmailleet talipakan hiljentymistä, etenkin kun ostin toivorikkain mielin pienen punaisen tuvankin tirpoille ja täytin sen kauransiemenillä.

Eräänä päivänä metrin päästä lintulautaa lentää letkotteli haukka ja istahti mittailemaan tiluksiaan naapurin näreeseen. Hetken päästä se koleutui siivilleen kohti Ansionkalliota, ja kohta sieltä ampuili pikkulintuja pakoon kuin hätääntyneitä höyhenkuulia tykin suusta.