Toteutuvia unelmia


Kaksi isännän kaveria tarjoutui taas suureksi avuksi, ja päivässä miehet pystyttivät naapurinpuoleisen asuntojen välisen paloseinän.


He villoittivat seinän ja levyttivät sen kahteen kertaan & kerrokseen, ja vain ylin reunapalapeli toisen kerroksen katon rajassa jäi isännän yksin tehtäväksi.


Paloseinässä on kummankin asunnon puolella oma runkorakenne, kaksinkertainen kipsilevytys, 100 mm kivivillakerros ja ilmarako. Yhteensä seinässä on siis neljän kipsilevykerroksen välissä ilmarako ja 200 mm kivivillaa, joten sen pitäisi vaimentaa tehokkaasti tulen lisäksi myös äänen kulkua. Juuri äänenvaimennussyystä isäntä ei halua tukea rappusten rakennetta paloseinän runkorakenteisiin, jotta kopina ja kilestys ei kantaudu väliseinän läpi naapuriin.


Pupu pomppasi pöksyyni, enkä heikkopäisenä tohtinut kiivetä naapurin puolella huterien raksarappujen varassa yläkertaan, joten keskityin jälleen raksan virkistystoimintaan uuden leikkikaluni kanssa.


Minulla oli entisessä elämässäni halpakopio muurinpohjalettupannusta, mutta nyt tein sijoituksen ja ostin meille aidon Muurikan. Silläpä sitten paistelin yhtenä päivänä  muurinpohjalettuja ja toisena raksamättöä, jonka resepti on yksinkertaisesti maukas.


Raksamättö 
paketillinen grillijuustoa
paketillinen boltseja
pussi peruna-sipuli-seosta
loraus/nokare paistinrasvaa
yltäkyllin aikaa
soma tulisija
Aito Muurikka


Vääntäessäni lettua ja mättöä tuntikausia tulevan kotimme pihalla, kuunnellessani työn ja lintukodon ääniä ja savustuessani nuotioaromeille lettiä myöten tunsin yhden unelman toteutuneen: saan paistaa omalla pihalla perheelleni suunkaimaa!

Toinenkin unelma toteutui, kun ostimme lapsille lopultakin trampoliinin. Hippeilimme sitä ensi kertaa jo kuusi vuotta sitten hometaloon muuttaessamme, ja nyt kun paritalo on maalattu eikä dinoa tarvitse enää takapihalle talutella, on pamppailevan riemun aika!


Uhrasimme yhden saunaillan trampanpunontaan ja -pystytykseen, ja kylläpä kannatti.

- Kiitos, kiitos PALJON kun saatiin tramppa, muksut hihkuivat popkornia leikkiessä.


Minä katselin heitä valkoisen syreenin läpi, sen ainoan pensaan, jonka ehdin hometalon pihalle istuttaa, ja tunsin onnen poksuvan omassakin rinnassani auki kuin suolaisten, makeiden maissinjyvien. 

Viimeinkin meillä on ilon aika.


Kommentit

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista! En olekaan tiennyt moisia noista paloseinistä. Tai no, en minä tiedä kyllä rakentamisesta hölkäsenpöläystä. Meillä on juuri alkanut talonrakennusurakka ja tällä hetkellä tontti on vasta täynnä kaivinkoneita. Suunnitelmia pystyn tekemään, mutta itse työ jää kyllä ammattilaisten hoidettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä! Onneksi isäntä on ohjaksissa ja kärryillä, Jotain minäkin opin rakentamisen edetessä, mutta enimmäkseen seisoskelen tontin laidalla kuin H. Moilanen.

      Tsemppiä matkaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tahmelan kalteva torni

Puitteiden kirkastusjuhlat

Ikean Voxtorp-keittiö