Toteutuvia unelmia

Kaksi isännän kaveria tarjoutui taas suureksi avuksi, ja päivässä miehet pystyttivät naapurinpuoleisen asuntojen välisen paloseinän.

He villoittivat seinän ja levyttivät sen kahteen kertaan & kerrokseen, ja vain ylin reunapalapeli toisen kerroksen katon rajassa jäi isännän yksin tehtäväksi.

Paloseinässä on kummankin asunnon puolella oma runkorakenne, kaksinkertainen kipsilevytys, 100 mm kivivillakerros ja ilmarako. Yhteensä seinässä on siis neljän kipsilevykerroksen välissä ilmarako ja 200 mm kivivillaa, joten sen pitäisi vaimentaa tehokkaasti tulen lisäksi myös äänen kulkua. Juuri äänenvaimennussyystä isäntä ei halua tukea rappusten rakennetta paloseinän runkorakenteisiin, jotta kopina ja kilestys ei kantaudu väliseinän läpi naapuriin.

Pupu pomppasi pöksyyni, enkä heikkopäisenä tohtinut kiivetä naapurin puolella huterien raksarappujen varassa yläkertaan, joten keskityin jälleen raksan virkistystoimintaan uuden leikkikaluni kanssa.

Minulla oli entisessä elämässäni halpakopio muurinpohjalettupannusta, mutta nyt tein sijoituksen ja ostin meille aidon Muurikan. Silläpä sitten paistelin yhtenä päivänä  muurinpohjalettuja ja toisena raksamättöä, jonka resepti on yksinkertaisesti maukas.

Raksamättö 

paketillinen grillijuustoa

paketillinen boltseja

pussi peruna-sipuli-seosta

loraus/nokare paistinrasvaa

yltäkyllin aikaa

soma tulisija

Aito Muurikka

Vääntäessäni lettua ja mättöä tuntikausia tulevan kotimme pihalla, kuunnellessani työn ja lintukodon ääniä ja savustuessani nuotioaromeille lettiä myöten tunsin yhden unelman toteutuneen: saan paistaa omalla pihalla perheelleni suunkaimaa!

Toinenkin unelma toteutui, kun ostimme lapsille lopultakin trampoliinin. Hippeilimme sitä ensi kertaa jo kuusi vuotta sitten hometaloon muuttaessamme, ja nyt kun paritalo on maalattu eikä dinoa tarvitse enää takapihalle talutella, on pamppailevan riemun aika!

Uhrasimme yhden saunaillan trampanpunontaan ja -pystytykseen, ja kylläpä kannatti.

- Kiitos, kiitos PALJON kun saatiin tramppa, muksut hihkuivat popkornia leikkiessä.

Minä katselin heitä valkoisen syreenin läpi, sen ainoan pensaan, jonka ehdin hometalon pihalle istuttaa, ja tunsin onnen poksuvan omassakin rinnassani auki kuin suolaisten, makeiden maissinjyvien. 

Viimeinkin meillä on ilon aika.