Suklaamunien ja sisustusidentiteetin etsintää

Palmusunnuntaina raksasta kuoriutui puuhapuisto ja aarresaari, kun virpomiskierroksen puutteessa piilotimme pihaan sylillisen suklaamunia ynnä muuta suunkaimaa muksujen etsittäväksi.

Laskimme lapset valloilleen, ja katselimme, kuinka he liisivät hihkuen pitkin pihaa.

- Kivoin pääsiäinen ikinä, riemuitsi kupeittemme keskimmäinen hedelmä.

Isäntä jatkoi aulan levytystä yksinään. Hän heitteli palmusunnuntain illassa levyt oviaukkojen ylle ja vierelle, ja aulan seinälevytyksestä puuttuu enää yksi ainokainen kaistale nurkasta.

Isäntä on nikkaroinut ilmanvaihtohormin kotelointia makuuhuoneemme nurkkaan, eikä niinkään simppeli rakenne ole hirsiparitalossa aivan yksinkertainen. Kotelointia ei sovi kiinnittää asuntojen väliseen, järkkymättömään seinään, vaan se on tuettava toisen kerroksen painuviin rakenteisiin. Koteloinnista on tehtävä niin tiivis ja äänieristävä, ettei poistoilmalämpöpumpun humina resonoi uniimme asti.

Talotehtaan kaaduttua Vexatec toimitti meille sähkö- ja lvi-piirrustukset .dwg-muodossa, ja sähkövedot ja suunnitelmat saatiin viimeisteltyä viemällä aurinkopaneelien johdot yläpohjaan samaisen koteloinnin kautta.

Joskus ammoisna aikoina kuulimme, että hirsiseinä kannattaa pyyhkäistä kevyesti hiekkapaperilla ennen vahausta, jotta puusyyt "sulkeutuvat" ja pinta silottuu. Niinpä olen hyvässä uskossa hioskellut yläkerran hirsiseiniä honkkarilaisella kädentäryttimellä.

Pieleenhän se taas meni. Hirret ovat nyt kuluneet epätasaisesti, ja puu on laikukas, yhtäältä keltaisempaa kuin toisaalta. Periaatteessa sillä ei ole väliä, sillä hirren väri on armollinen ja tasaantuu aikanaan, mutta käytännössä seinää katsellessa sielusta kuuluu *skriik* ja jokin syvä matala murtuu paikoiltaan. Niinpä isännän on hiottava kaikki yläkerran hirsiseinät minun jäljiltäni uudelleen.

Alakerran seinät isäntä hioo vain sormenjälkien ja likalaikkujen kohdalta. Hän imuroi ja pyyhki mikrokuituliinalla olohuoneen ylimmät hirret ja pääseinän, suuren ja kauniin ikkunataulun, ja vahasi sen, ja alkoi sitten luottomiestensä kanssa askarrella kattopanelointia.

Sisäkaton pintamateriaalin valinta on aihettanut taas sielun syväluotausta ja identiteetin säntillistä mikroskopointia: olemmeko maalikatto vai mdf-paneeli-ihmisiä? Tai jos kohta olemmekin rimakattohenkisiä, niin onko budjettimmekin sitä?

Kun isäntä aika päiviä sitten yhytti Ylöjärven Puutoimesta sopuhintaisen, valkeaksi maalatun kuusipaneelitarjouksen (120x2350x15mm STS4), tärppäsi hän oitis siihen ja haki alakerran kattotarpeet kotiin. Sisäkattopinnoitusidentiteettimme tuli sillä selväksi, ja hyvä niin, sillä ensimmäinen paneelikerta on nyt asennettu olohuoneen laitaan. Kapeahko kattopaneeli juttelee somasti leveän hirsiseinän kanssa; niillä on yhdessä kerrassaan kiva rytmi, feng shui ja chakrat suorassa kulmassa.