Kuulemma julkkis

Blogimme ponkaisi tiettävästi valtakunnanjulkisuuteen, kun TM Rakennusmaailma teki huhtikuun numeroon jutun maanrakennuksesta ja pyysi Kodinpunonnan mukaan. Itse en ole vielä lehteä nähnyt, mutta tiedän, mitä siinä hankkeestamme kirjoitetaan, sillä kirjoitin osuutemme itse. (Ja koska teemme näköjään kaiken vaikeimman kautta, niin alla vadelmanistutusta kattopellinpalasella eikä suinkaan lapiolla, johon vain laiskat nojailee.)

Tekniikan Maailmassa käsitellään rakennushankkeen lähtötilannetta, prosessin etenemistä, maaperätutkimuksia ja räjäytyksiä lähinnä maanrakennuksen kantilta, eli keskiössä ei ole varsinainen rakentaminen vaan pohjatyöt.

Ailahdin luotaamaan tämänhetkistä tilannetta vuodentakaiseen, jolloin käynnissä oli vasta kovaonnisen maailmanlopuntalon purku. Varsinainen maanrakennus pääsi vauhtiin toukokuussa, ja vaikka raksalla on nyt viimeiset puoli vuotta edetty hitaasti kiiruhtaen, niin paljon on ehtinyt tapahtua. Toki, jos rakentaminen olisi rullannut kuten muilla yleensä rullailee, niin naapuriasunto olisi jo muuttovalmis ja oma puolemme pitkällä, loppusilausta vailla, ja pääsisimme kesäksi kotiin.

Aloitellessamme rakentamista vuonna 2017 sovimme isännän kanssa, että jos seinä nousee pystyyn, niin sitten pitää vain osata luovuttaa. Monta seinää on sen jälkeen noussut - itse asiassa kokonainen talo - mutta emme vain ole osanneet, halunneet tai hennoneet heittää hanskoja naulaan, kirvestä kaivoon tai kuikkaa ypöyksin ulapalle. Ensin kapuloita rattaisiin heitteli alueen rakennuskielto, sitten talotehtaan yrityssaneeraus ja vähän päästä konkurssi, ja lopulta koronakurimus, joka katkaisi virran koko maailmasta ja päivittää nyt elämänehtoja uudelleen.

Silti jaksamme uskoa, että kyllä tästä vielä hyvä tulee, ja kiitoksen lisäksi lopussa seisoo vankka talo. Joka kerta raksalla käydessä näemme vakaat seinät ja jykevän perustan, jolle koti hiljalleen rakentuu. Päivä päivältä se näyttää tutummalta, enemmän meiltä, aivan kuin jo asuisimme siellä.