Empuilua sisustusvalintojen vaiheilla

Pala kerrallaan jatkamme yläkerran lattialevytystä. Minä leivon taikinan, isäntä mittailee kipsilevyistä sopivat palat, sipostelee laastin lattiaan ja yhdessä tälläämme levyn päälle. Isännän mallaillessa levyjä minä hion kevyesti lastenhuoneiden hirsiseiniä vahauskuntoon.

Tutustuimme Asta-messuilla Colorian öljyvahaan, joka on kilpailijastaan poiketen hajutonta ja jonka päälle voi tarvittaessa - eli toisiin tuumiin tullessa - jopa maalata. Ostimme törpön valkeaa vahaa testiin ja vetelimme sen hirsiseinälle keittiökalusteiden paikalle. Tarkoituksemme oli vain silmitellä, että millaisella pensselillä, telalla tai kankaalla vaha levitellään, ja riittääkö kerta vai pannaanko kaks.

Mutta mutta! Hörppiessäni yhtä kuudesta päiväkahvista ja tähyillessäni kaukaisuuteen katseeni tökkäsi valkovahattuun hirteen ja aloin empuilla. Kuusipuu on niin tavattoman kaunista - siinä on lämpöä, luonnetta ja eloisaa loimua - että  miksi sutisimme sen piiloon? Kun vertasin käsittelemätöntä hirsipintaa valkovahattuun, näytti jälkimmäinen jollain tapaa nujerretulta, lattealta huokaukselta vapaana humisevan kuusiseinän rinnalla. 

Avasin isännän silmät ja asia on sillä selvä: hirsiseiniin tulee väritön vaha! Jos kyllästymme kuusen hiljaiseen hehkuun, voi vahan väriä aina vaihtaa tai vaikka maalata seinät uudelleen. Olemme koko ajan pitäneet selviönä, että vahaamme seinät valkealla, jotta välttäisimme mökkitunnelman. Mutta ei sisällä niin paljoa hirsiseinää ole, että siihen kyllästyisi. Männyssä on mökkifiilistä, mutta kuusihirsi on aivan eri puuta ja oksanreiät siinä harvassa, pieniä ja pälyileviä kuin ujoja linnunsilmiä.

Maailma horjuu koronakuilun partaalla, mutta minun murheeni ovat matalampia: herään sudenhetkellä kilvoittelemaan alakerran lattiapinnan kanssa. Isäntä on vakuuttunut laattalattian paremmuudesta - etenkin kun juuri se oikea laatta on jo löytynyt - mutta minä hohhoilen kahden vaiheilla: kaakelin ja parketin. Onko laattalattia asuintiloissa kylmä, kova ja kolea? Hajoaako siihen astioiden lisäksi pää ja selkä? Liukastuvatko kissat? Tummuvatko saumat rumasti? Kaikuuko laatta kamalasti? Olisiko parketti parempi? Apua!

Sillä välin kun minä arpaa lyön ja hermojani heittelen, miehet tekevät. Isännän luottomies tuikaisi taas pyytämättä paikalle, villoitti viimeisen lastenhuoneen seinän ja parissa tunnissa he levyttivät yhdessä sen ja aulan niin pitkälle kuin tällä erää voi. Sitten isäntä tekaisi viimeiset puuttuvat astinlaudat rappusiin, joten yläkertaan on nyt kiva kipaista.