Puupalapeliä ja laattaladontaa


Isäntä rakastaa palapelejä, ja tällä viikolla hän on päässyt kokoilemaan peräti kahta sellaista: yhtä noin 250 palan kivipalapeliä saunaosaston lattiaan, ja toista vähän pienempää puista, kerrostenvälistä korkokuvaa eli portaikkoa.


Koska kivi on luonnontuote, on se kesytettynäkin villi, ja laataksi leikattuna pakenee suoria kulmia ja tasalaatua. Isäntä istui toista päivää saunaosaston lattialla ja sommitteli palapeliä paikoilleen: käänteli kiviä ja tälläsi kulmia ja laattojen paksuuksia toisiinsa. Luonnontuotteen hallittu eloisuus mahdollistaa sen, että kaadot lattiakaivon ympärillä voidaan tehdä samalla ladonnalla eli isoja ja pieniä laattoja rytmittäen, eikä ainoastaan tasapaksulla 10x10 mosaiikilla. 


Lisäksi minä haluan kultahippulaattani näyttävästi näkyville, jotta voin aika ajoin käydä paistattelemassa niiden loisteessa. Niinpä isäntä merkkaili ja sommitteli laatat neliportaisen, monimutkaisen järjestelmän mukaan, kas näin:

I          ensiluokkainen laatta
II         lievää kakkoslaatua
K         rouvan kultahippulaatta
III        kolmosluokan laatat luokiteltuna rikkoutumisen, väri- ja muotovirheen mukaan


Nyt liuskekiviluomus on etiketöity järjestelmällisesti paikoilleen I, IK, II, IIK, III (muoto/väri/rikki) -merkkien mukaan. Saunaosaston lattia on nyt valmis reunapaloja lukuun ottamatta; ne täytyy vielä sahata muotoonsa ennen laatoitusta.


Myös rappusten runkorakenne valmistui tällä viikolla, ja vain astinlaudat puuttuvat. Ensi hätään runkoon on tarkoitus nakutella käyttöönottotarkastuksen läpäisevät työmaarappuset, ja nikkaroida myöhemmin - vaikka sitten askelma kerrallaan - lopulliset portaat.


Raput luovat yhtenäisyyttä toiselle pitkälle seinustalle, kytkevät keittiön ja olohuoneen yhteen ja alakerta näyttää jo melkein asunnolta.


Mammuttihirren konkurssin jälkeen hoksasimme, ettei rakenteilla oleva paritalo ole automaattisesti meidän, vaan sen omistusoikeus on yhä talotehtaalla - tai tässä tapauksessa konkurssipesällä. Yleensä omistusoikeus siirtyy rakennuttajalle loppputarkastuksen yhteydessä, mutta nythän sitä ei enää Mammutin toimesta tehdä.


Isäntä pyysi omistusoikeuden siirtoa konkurssipesästä ja saimme sen. Allekirjoitimme asiapaperin juhlallisesti ystävänpäivänä, sinetöimme sen kissankarvaisin leimoin, ja viikkoa myöhemmin kusti polki sopimuksen allekirjoitettuina takaisin.


Valvomme yhä saataviamme - useita kymmeniä tuhansia euroja - konkurssipesästä etuoikeudettomina velkojina, sillä sopimussuhteemme on alkanut ennen kuin Mammuttihirsi hakeutui yrityssaneeraukseen, emmekä elättele toivoa, että tulisimme niistä latiakaan näkemään. Yhtiöllä on niin paljon velkoja ja velkojia, ja suuri osa jälkimmäisistä etuoikeutettuja (joiden tavarantoimitus-, työ- tai sopimussuhde on alkanut yrityssaneeraukseen hakeutumisen jälkeen), ettei potista paljoa jaettavaksi jää lakimiesten palkkion jälkeen, etenkin kun Mammuttihirren työlle ei löydy jatkajaa eikä tehtaalle ostajaa. Harmi, sillä hirsi on ensiluokkaista ja ainakin meidän talon tekijöiden jälki kelpoa.

 

Liki päivälleen vuosi sitten saimme rakennusluvan, ja nyt me omistamme talon! Pahasti keskeneräisen toki, mutta omistusoikeuden siirron myötä meillä on nyt oikeus myydä naapuriasunto.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puitteiden kirkastusjuhlat

Ikean Voxtorp-keittiö

Tahmelan kalteva torni