Johto poikineen

Sähköjohdot on nyt vedetty meidän asuntoomme ja ryhmäkeskuksen asennus aloitettu!

Katossa ja seinillä risteilee johto poikineen, siskoineen, serkkuineen ja kaimoineen. Pelkästään meidän puolellemme on vedetty noin kilometri sähköjohtoa, joka on kiinnitetty noin 500 tc-liittimellä.

Isäntä on vähän parannellut alkuperäistä sähkösuunnitelmaa, jossa oli perusvalaistus eikä juuri muuta. Pimeässä tötterehtäminen on aivan hanurista, ja niinpä jokaiseen huoneeseen luovat nyt yleisvaloa ledispotit, ja niiden lisäksi katossa on paikka tunnelmavalolle eli lamppuhimmelille. Pistorasioiden määrää on lisätty ja audiolaitteille vedetty omat johdot ja rasiat. Aurinkopaneelivarauskin on sähkökaapissa huomioitu ja johto tulevalta invertteriltä vedetty seinien sisässä paikoilleen.

Vesieristys on niin ikään tehty loppuun ja vastaava mestari kävi toteamassa sen vähintään riittäväksi. Laatoituksen voisi siis aloittaa, kun tietäisimme vielä mistä, millä ajalla, laatalla ja ladonnalla. Ainoastaan saunaosaston lattia on selvillä, ja laatat sinne ovat jo saapuneet Oriveden Kivitorilta.

Ja millaiset laatat! Rouheaa, ajatonta, loimupintaista ja järkähtämättömän tyylikästä liuskekiveä - ja likaista. Niinpä otin pehmeän harjan nöyrästi käteeni ja aloin tiskailla kivilaattoja. Useamman  kuin yhden laatan pinnassa on keltaisia, kultaisia hippuja, jotka eivät lähde pesussa pois, ja olen aivan vakuuttunut, että se on kultaa! Mitä sen väliä, vaikka olisi katinkultaa; kissaperheeseen se sopii paremmin kuin hyvin!

Kullanarvoista oli myös palvelu Kivitorilla; meille pidettiin yksityisesittely kivilaatoista, pohdittiin väsymättä vaihtoehtoja ja ilmeisesti edustaja piilotti toiveeni jotain tummaa, jotain vanhaa, jotain kimaltavaa korvan taa ja valikoi juuri nuo kultahippulaatat meille.

Kätevänä emäntänä rakentelin kuormalavasta laatankuivaustelineen kellariin, ja kun kivet olivat kuivuneet puhaltimen pöhinässä kantelin niitä asuintiloihin. Kun sitten näin palapelin, jonka isäntä oli pukuhuoneeseen sommitellut, olin pudota polvilleni silittelemään liuskekiveä. Se on siinä, saunaosaston lattialadonta!

Lauantai-iltana tulevan kotimme sydän lämpeni ensi kertaa. Valmistulen OnTakka-malliston Lare034 asennettiin tupaana eräänä iltana joulukuussa, ja nyt, kahta kuukautta myöhemmin isäntä viritteli valkian sen pesään.

Takka on kerta kaikkisen täydellinen; kaunis, ajaton ja soi kuin enkelkuoron laulu - eikä sammu saati savuta, ja ilma liikkuu kuin urkupillissä.

Varrastikkujen puuttuessa virittelimme vaahtokarkit haarukan nokkaan ja paahdoimme suut makeiksi.

Tuntuu jo aivan Kodilta, emme vain vielä asu siellä.