Pientä pintasäätöä

Tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna pihalle mönki jälleen dino, ja isäntä loikkasi sen niskaan kuin lohikäärmeratsastaja konsanaan.

Tänä vuonna talvea ei tulekaan, ja nietosten sijaan maan yllä hautuu hyytävä, hirveä sumu kuin kylmä hiki ja viimeinen henkäys. Emme ehtineet syksyllä maalata taloa tuoreeltaan, mutta pitkille sivuille isäntä sentään veteli homeentappoaineen kun hirsimiesten rakennustelineet olivat vielä pystyssä. Päätykolmioihin eivät mitkään telineet piisaa ja niiden käsittely jäi, kunnes luonnottoman sumun ja tuhun täyttäessä pimeät päivät päätimme, että nyt jos koskaan! Niinpä koko talo on nyt käsitelty homeentappajalla vartomaan kesää, jotta saisimme lukittua värivalinnan ja maalattua julkisivut.

Saimme taas pari kaveria apukäsiksi, ja nostelimme samoilla tulilla ja dinolla kipsilevyjä yläkertaan, jotta seinät ja lattiat voisi levyttää loppuun. Myös parvekkeen ovet hytkähtivät paikoilleen; tähän saakka kylmää ovat torjuneet ja oven virkaa ajaneet pelkät styroksilevyt.

Taloa pitää lämpimänä yhteensä kolme sähkölämmitintä - yksi pöhöttää kellarissa, toinen meidän ja kolmas naapurin puolella - ja se alkaa näkyä jo sähkölaskussa, olkoon kuinka lauha talvi tahansa.

On eri metkaa ja tehokasta, kun työmaalla puuhailee apukäsia! Isännän pensselöidessä homeentappajaa talon päätyyn me villoitimme asuntojen välistä seinää, ja eipä aikaakaan, kun sitä pääsi jo levyttämään.

Kipsilevyjen sujutus kantavien tolppien ja seinän runkorakenteiden väliin on kinkkistä puuhaa eikä yksin isännältä edes onnistuisi, mutta riskin kaverin kanssa se käy leikiten! Leikinteko vain lisääntyi, kun isäntä sai toiselta kaveriltaan lainaan nauharuuvinvääntimen, jolla seinälevyjen kiinnitys sujuu suit sait sukkelaan.

Yksinäisinä iltoina isäntä on nikkaroinut rappusia, ja eipä aikaakaan, kun portaiden yläpään runkorakenne valmistui!

Rappusrakenne on kimurantti, sillä siinä on kaksi haastetta: ensinnäkin portaat kääntyvät pukuhuoneen päälle ja toiseksi niissä on huomioitava pieni, mutta tärkeä painumavara. Enin - eli parisenttinen - painuminen on tosin jo tapahtunut ensimmäisten kuukausien aikana kun hirret ovat asettuneet paikoilleen, mutta tulevien vuosien aikana talo painunee vielä sentin, ehkä toista.

Niipä isäntä rakensi kahden ylimmän rappusen väliin liukumasauman, jotta portaat eivät vääntyisi luokille talon oleutuessa kohdilleen.

Rappusten rakentaminen edustaa minulle tilataidetta ja korkeampaa matematiikkaa. Siinä on hahmotettava kolmiulotteinen tila ja täytettävä se loogisesti ja symmetrisesti etenevillä rappusilla ja tukirakenteilla. Kun yhtälöön lisätään vielä painumavara, lennän kyydistä liukkaasti kuin kakkosnelkku. Onneksi isäntä sentään on nero ja taitaa tämänkin, joten minä voin keskittyä työmaalla virkistystoimintaan: kahvinkeittoon ja kakutteluun.