Laatoista eli valinnanvarasta ja -varattomuudesta

Ja yht’äkkiä olemme sisustusvaiheessa: märkätilat vesieristetään ensi viikolla. Ainakin vessan – ja mielellään myös kodinhoitohuoneen – kaakelit pitäisi jo valita, jotta poistoilmalämpöpumppu pääsisi paikalleen nurkkaan. Muiden märkätilojen laatoitus ei ole niin jäniksen selässä.  

Olemme systemaattisesti lykänneet sisustusratkaisuja hamaan huomiseen. Alkuun minä tein sen taikauskosta – valitsemalla laatat, maalit ja tapetit kiroaisimme koko urakan, ja niin melkein kävikin, kun talotehdas hakeutui ensin yrityssaneeraukseen ja sitten konkurssiin – ja sitten kiireestä, sillä isännän joka minuutti on aikataulutettu ja vähät vapaat pyhitetty perheelle. Rautakaupan sisustusosasto ei ole ykkösenä listalla treffipaikkaa varatessa. 

Lisäksi isäntää on jo vuosia ohjannut visio saunasta, jota kohti hän on aina ollut menossa; välillä on vaikuttanut siltä, että hän rakentaa talon vain saadakseen unelmiensa saunan. Tuossa saunassa on sadevesisuihku (tai kaksi!), leveät, lämpökäsitellyt haapalauteet, Iki-kiuas ja ennen kaikkea isoa liuskekivilaattaa seinillä ja lattialla (allaoleva kuva Liuskemestareiden sivulta). 

En ole hennonut asettua poikkiteloin hänen haaveensa eteen, vaikka alkuun vastustin liuskekiviä. Lapsuudenmökkini pihaa halkoo rannan rapakivistä aseteltu kivipolku, ja epämääräiset, muhkuraiset murikat eivät sisätiloissa houkuttele: nehän on märkänä liukkaat! ja rosoiset! Sukat repee ja minen niitä sitten pese! 

Sittemmin isäntä tarkensi, että myös liuskekivestä saa muotoon leikattuja, rektifioituja laattoja, joten astuin varoen sisään hänen unelmaansa. Ja kyllä siellä on kaunista: mustaa ja vaaleaa kiveä, saunassa tervalepän keväinen tuoksu ja vesi siroaa seinältä helmeillen kuin vuoripuro.

Minun sisustusmakuni on aina ollut luonnonläheinen ja konstailematon, mutta tyttären myötä olen alkanut kaivata elämäämme kimallusta. Kun keväällä 2019 valitsimme naapurin puolelle sisustusmateriaaleja, kuului päästäni bling bling! ja siitä lähtien olen halannut laattojen lomaan hyppysellisen tuiketta ja timanttia. Joten nyt meidän pitäisi saada sommiteltua sulaan sopuun ja samaan tilaan isännän kivinen visio ja minun säihkyvä näkemykseni.

Niin varasimme lastenvahdin ja läksimme tärskyille Oriveden Kivitorille. Löysimme sieltä toinen toistaan luonteikkaampia kivilaatuja ja ykkösluokan palvelua, ja sillä välin kun isäntä laski eri huoneiden pinta-aloja ja mietti mitä mihinkin pintaan, vietin minä aikaani kiviä taputellen. Löysin valkean, säkenöivän sokeripalan, jota aloin mielessäni sijoitella seinille laattojen väliin – ehkäpä siinä olisi ripaus timanttia jota kaipaan…? 

Isännän saunavisio on matkan varrella saanut kolhuja. Ensinnäkin pesuhuoneen lattiavalun kaato on tehty linjakaivon ympärille neljästä suunnasta – eikä kahdesta, kuten oletimme – eikä lattiaa siksi voi kivetä isoilla laatoilla. Lisäksi kustannussyyt käänsivät katseemme nopeasti kakkoslaatuun, ja aloimme tuumia, josko liuskekiven säästäisikin saunaosastolle ja laatoittaisi vessan ja kodinhoitohuoneen rautakaupan talouslaatalla. Kenties feng sukkamme eivät menisi aivan solmuun ja sekaisin, jos aputilojen laatat eivät olisi keskenään yhtenevät.

Kiire on kehno renki ja hätä huono isäntä. Yhtäkkiä meillä on viikko aikaa valita laatat, emmekä ehtineet kuin yhteen (kivi)laattakauppaan. Sillä välin kun isäntä haki rautakaupasta lattiakaivoja, hortoilin minä etsimässä laattaosastolla itseäni, ja samassa pupu ponkaisi pöksyyni ja repi verkkarini. En ala! En suostu! Minäkin haluan valita, tahdon kartoittaa kaikki vaihtoehdot budjettimme rajoissa ja päätyä viimein siihen, josta alun perin haaveilimme! Haluan edes illuusion valinnanvapaudesta, en ulkoapäin saneltuja ehtoja, että se on tämä tai tämä laatta, valitse näistä.

Isäntä ymmärsi sätkyni syyn ja siirsi suosiolla laatoitusta. Ensi viikolla märkätilat vain vesieristetään ja laatoitus siirretään tuonnemmas, jotta ehdimme hippeilemään kiviä ja kaakeleita.