Askel kerrallaan

Välipäivinä alkoi tapahtua. Yhtenä päivänä yläkerran uritukseen vedettiin lattialämmitysputkisto kuin suuri sininen ohutsuolisto ja toisena päivänä sen keskiöön kytkettiin jakotukki ja koko laitos koeponnistettiin. Sekä 4 barin ilmanpaine ja putket napottavat tiiviisti paikoillaan, joten yläkerran lattialämmitysjärjestelmä on nyt meidän huoneistossamme valmis!

Lattiasta uupuu enää saneerauslaasti ja päällimmäinen kipsilevykerros, ja sitten yläkertamme lattia on levyvalmis. Alakerrassa piisaakin sitten askaretta, mutta onneksi isäntä sai kaksi kaveria avukseen levyttämään seiniä.

Väliseinärungot patsastelevat jo kaikkialla pystyssä kuin soleat pilarit, mutta alakerran huonekorkeus on joka puolella karvan verran niin korkea, että kipsilevyjen kanssa täytyy vähän kikkailla. Monessa kohdassa alakerran seinät - joita onneksi on melko vähän - on levytettävä kahdessa palassa. Huonejako tuo kummasti ryhtiä asuntoon, kun emme enää hortoile seinän läpi kuin eksyneet kummitukset.

Isäntä on nikkari sielultaan, mutta tähän saakka hän on puuhaillut työmaalla kaikkea muuta paitsi puuhommia: suunnitellut, laskenut, kilpailuttanut, aikatauluttanut, luonut soraa kuin lunta, kantanut puuta ja ties mitä muuta, raudoittanut kellarin lattiaa, sekoittanut betonia ja roilonnut kipsilevyjä kuin höyrypää - kunnes nyt! Vihdoinkin hän sai ottaa sahan kauniiseen käteensä, lankun toiseen, ja ryhtyä nikkaroimaan sisäportaita kerrosten väliin.

Ensin on toki työmaarappusten vuoro, mutta samaan runkoon hän rakentaa aikanaan kotiportaat. Rappusten nikkarointi nostaa koko rakentamisen aivan uudelle tasolle. suorastaan toiseen kerrokseen: askel kerrallaan portaat - ja koko talo - valmistuu, vaikka sitten väkisellä.

Talotehtaan konkurssi kiskaisi pari kuukautta sitten aikataulun kuin maton altamme, ja samalla budjetti heitti häränpyllyä. Vedimme paritalon toisen puolikkaan myynnistä marraskuussa, sillä huoneiston valmistumisaikataulusta edes levypinnalle ei ollut hatarintakaan hajua. Täpärä mahdollisuutemme selvitä tästä omillemme - eli pankin lainalle - on tehdä mahdollisimman paljon itse, so. isäntä tekee ja minun osani on olla lähinnä henkisesti tukeva.

Vaan yhden ihmisen jaksamisen rajat alkavat tässä ristivedossa tulla vastaan ja natista liitoksissaan: talonrakennuksen lisäksi isännän pitäisi hanskata kolme muuta isoa asiaa: leipätyö, oman yrityksen pyörittäminen ja lapsiperheen isänikävä. Toki tiesimme, että talonrakennus on eräänlainen suomalaisen miehen maraton, mutta kyllä tämmöinen triathlon alkaa jo olla vähän liikaa, etenkin kun paritalossa kaikki pitäisi tehdä tuplana! Ei tule kauppoja!

Kiinteistövälittäjä ehdotti, että tehdään kaupat! Ilmoitetaan naapuriasunto myyntiin sellaisenaan - raakapinnalle ja tässä vaiheessa - kuin se nyt on! Meidän ei tarvitsisi nähdä - saati tehdä - kaikkea kahtena, ja ostajalle jäisi kaikki valta ja vara vaikuttaa mm. seinien ja oviaukkojen paikkaan ja pintamateriaaleihin, kun niitä ei ole lukittu talotehtaan vakiomalleihin. Joku onnekas TSI- tai TSS- perhe (tee-se-itse tai teetä-se-sukulaisella) pääsisi edullisemmin kiinni upouuteen hirsiasuntoon, sillä muuttovalmiiseen pakettiin verrattuna keskeneräisen asunnon hintapyynnöstä on tietenkin höylätty aimo lastu pois.

Työ on se joka maksaa, joten kiinteistökauppaan sisältyy valtavasti rakennusmateriaaleja (lähinnä puuta ja kipsilevyä), mutta ei enää meidän teettämäämme työtä (sähkötöitä, yläkerran lattialämmitystä, seinälevytystä ja -eristystä, pinnoitusta ja rappusten rakentamista). Lisäksi kauppaan kuuluu mm. työmaavalvonta, poistoilmalämpöpumppu, kattoturvatuotteet ja yläpohjan eristys, parvekkeiden, terassin ja asuntojen välisen seinän rakentaminen sekä autotallin ja julkisivun loppuunsaattaminen. 

Niinpä ilmoitimme naapuriasunnon välipäivänä myyntiin ja jäimme odottamaan, että Hyvät Naapurit löytäisivät kotiinsa.