Sisäänheitto

Ja isäntä jaksoi. Tunnista toiseen hän juoksi mutkia - tai roilosi niitä - hitaasti kiiruhtaen. Roilouskone rallatteli ykstotista lauluaan, tuhti kipsitomu uhkui terän alta ja hän puski läpi harmaan pilven, kunnes eräänä pölyisenä päivänä puolet yläkerrasta oli uritettu. Toinen puoli (eli myytävä asunto) jäisi ensi kertaan: olimme päättäneet ahertaa ensin oman asuntomma valmiiksi, jotta pääsisimme kotiin ja saisimme leikattua kolmanneksen nykyisistä asuinkuluistamme pois.

Isäntä seuraili lattialämmityspiirustuksia osimoilleen kaikkialla paitsi kodinhoitohuoneessa, jossa piti vähän säveltää lattiakaivon ympärillä, sillä se oli unohtunut kokonaan lattialämmityksen suunnitelmista pois. Onneksi ei sentään lattiasta. Kaarteet hän ajoi lattiaan monitoimikoneella rälläkänterän suojapahvi muottinaan, ja nyt lattia on valmis varsinaisia putkivetoja varten.

Poistoilmalämpöpumppujen hintoihin tehdään vuodenvaihteessa indeksikorotus, joten kiritimme toisen NibeF750:n hankintaa. Meillä kävi hyvä säkä tai susituuri (mikä selviää myöhemmin, kun lämmitys käännetään päälle), sillä saimme omalle puolellemme kuljetuksessa kolhiintuneen yksilön pari tonnia halvemmalla. Sillä on kupru kyljessä ja käyttöönottotakuu, eli jos pumppu ei pyörähdä käyntiin, voimme palauttaa laitoksen - mikä on kaunis ajatus, mutta vihoviimeinen sirkustemppu toteuttaa!

Niinpä eräänä tiistaina saapui PILP nro 2, jonka kaveri jo odotteli kartanolla nostajaa. Tällä kertaa isäntä ei lähtenyt soitellen sotaan pumppukärry ladattuna ja vaneri kaarella, vaan vuokrasi Avantin, jonka haarukkaosalla kummankin pömpelin saisi nostettua ainakin kuistille, ja ties vaikka ikkunasta sisäänkin. Periaatteessa. Käytännössä sitten taas ei.

Nuo umpimieliset pöntöt painostavat unistani painajaisia kuin Sisyfoksen kivet, joita joka yö koitan puskea paikoilleen - mutta turhaan: omin voimin ne eivät ätvähdäkään, ja herään koko maailman paino hartioillani. Niinpä liukin livakasti työmaalta pakoon PILPin saapuessa ja hätiin rynnisti isännän yhtiökumppani, jonka avulla pumput loikkasivat kuistille ja kipsilevyt lennähtivät pihamaalta sateensuojaan autotalliin.

Siinä ovenpielissä ne nyt seisoivat muovihuput päällä kuin hiljaiset miehet ja jonottivat sisään.

Järjestimme luottomiehille pienimuotoiset talkoot: minä leipaisin jouluisen omenakakun ja keitin kahvit, isäntä ruuvasi työmaaovet saranoiltaan, riisui palttoot ja peitteet PILPien yltä, ja sitten me vain kallistimme arkut yksi kerrallaan 45 % kulmaan ja hilasimme ne nelissä miehin ja yksissä naisin ovesta sisään. Helpommin tehty kuin ajateltu!