Palapelejä


Autotallin ovensuuta torppaava muurinpätkä on kismittänyt meitä kuukausia, ja olemme pallotelleet villisti erilaisia purkukeinoja - timanttisahaa, rälläkkää, iskuporakonetta, ehkä jopa etanapommia. Viimein isäntä kutsui naapurustossa häärineen kaivinkonekuskin hätiin, rälläköi merkkiviivan muuriin ja meni itse apumieheksi työmaalle.


Syyskuun viimeisenä päivänä kaivinkone rumpsutteli tienposkeen ja hotkaisi pois murheenkryynin. Muurissa riittikin rouskuttamista, sillä aidan betonianturaan oli upotettu rautoja, kiviä ynnä muita sattumia niin tuhka tiheään, että ilman hometalotuhoamme paasi olisi seissyt sijoillaan maailman tappiin ja tuppeen. Hometalon harkkojalassakaan ei ollut yhtä järeää raudoitusta, vaan se oli lohjennut kaivinkoneen kauhaan kuin märkä savi ja säälin paikka.


Kadun ennallistamisella ja autotallin lattiavalulla alkoi olla jo hoppu. Syksy kylmi ja karaistui, ripotteli öisin nurmelle kuuraa ja virkkasi riitettä rapakoihin, eikä asfaltointia tai betonitöitä voi pakkasella tehdä. Isäntä mylläsi myyräntöissä, kaivoi routaeristettä sorapatjan alle ja valoi anturat uudelle muurille. Yhden päivän hän kokosi harkoista palapeliä ja tekaisi aitamuurin naapurin sivupihan rajalle. Se täytettäisiin betonilla kellarin lattiavalun yhteydessä.


Samaan aikaan putkipojat pelasivat putkipeliä ja vetelivät ilmastointikanavia ensimmäiseen kerrokseen. Ikkunat ovat jo miten kuten paikoillaan, mutta oviaukot seisovat vielä selällään kuin säikyn jänön silmät ja vinkka vetelee sisään, viluttaa.


Isäntä haki lämmityslaitteen vuokralle ja nikkaroi styroksista tuulensuojat ovien eteen. Yläpohjan ilmastointiputkiakin olisi lystimpi lämpimässä vetää, kun näpit eivät jäätyisi peltiin kiinni. Lämmitystä tarvitaan myös alapohjan lattiavalun jälkeen, jotta betoni pääsisi kuivumaan vedottomissa ja haaleissa - ellei vallan lämpimissä - olosuhteissa, vaikka ulkona naukuisi kolakka tuuli.


Viimein koitti aika kutsua kiinteistövälittäjä remmiin mukaan. Viisi vuotta aiemmin Kiinteistömaailman myyntitykki oli etsinyt rakkaalle kerrostalokolmiollemme uuden, huolekkaan omistajan, ja nyt oli aika valjastaa hänet etsimään meille Hyvät Naapurit.


Olemme töllistelleet suut ammollaan kuin linnunpöntöt hirsitalon nousua, joka pitkäjäykkisen alun jälkeen on käynnistynyt luonnonvoiman lailla ja kohauttanut puut pystyyn, linnaksi kadun laitaan. Vasta kun listasimme välittäjälle myytävän puoliskon ominaisuuksia - uusi, jylhä hirsitalo omalla tontilla Tahmelassa, kivenheiton päässä koulusta, päiväkodista, nyssestä, uimarannasta ja kaupungin parhaasta lähikaupasta; 123 m2, johon mahtuu oh, k, 4 mh, khh, wc, s, kh, ph, takka, autotalli ja aurinkopaneelivaraus - oivalsimme itsekin, millainen Helmi meillä on käsillä. Kuka halaisi kupeeseemme kuusen juureen ja jakaisi kanssamme metsän siimeksen, hyvänä humisevan sydämen?



Kommentit

  1. Muistan myös kun me rakensimme taloa, oli niin kylmä ja oli inhottava koskea kaikkeen peltiin. Kun tuntui, että näpit jäätyi niihin kiinni. Rakentaminen on nyt muisto vaan, kun ollaan asuttu jo reilu kaksi vuotta omassa kodissa. https://www.nordraudoitus.fi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tahmelan kalteva torni

Puitteiden kirkastusjuhlat

Ikean Voxtorp-keittiö