Onni kohoaa

Hymy nousee päähän yhtä kyytiä hirsikehikon kanssa ja yltää pian ylt'ympäri päätä kuin ämpäri. Holtiton riemu hölskyy ja ilo kolisee, kun koetan hillitä itseäni, etten kirmailisi kädet levällään pitkin Pispalan rinteitä ja kailottaisi kaikille, että se nousee sittenkin!

Talonrakennus on varmasti aina haltioivaa puuhaa ja inspiroivaa uurastusta, mutta me olemme käyneet tämän kuusen juuren normaalia kauempaa. Vuositolkulla olemme kyntäneet ensin pohjamutia, hometta ja humusta ja haudanneet sinne koko maallisen omaisuutemme ja osan unelmistakin, rämpineet sitten miten kuten pinnalle ja vielä senkin jälkeen kontanneet tuon pitkää, tämän lyhyttä eteenpäin ja anoneet lakki kourassa vuoroin kohtalolta, vuoroin eri virastoista, että antakaa tämän onnistua ja meidän edes yrittää.

Ja nyt, juuri nyt ihme tapahtuu! Kumivarasan pauke kiirii kautta Pispalan, takoo hirsiä paikoilleen ja hymykuoppia poskiini.

Työporukka vaikuttaa tolkulta ja osaavalta ja seuraa koko ajan tarkasti piirustuksia. Eilen nousi ensimmäinen kerros, tänään urakoidaan välipohjaa ja huomenna toista kerrosta, ja lauantaina tai alkuviikosta nostetaan kattotuolit ja päätykolmiot paikoilleen. Sitten onkin harjakaisten aika!

Minun tekisi mieleni vain silitellä hirsiä, kuulasta, turvallista puuta, ja kuunnella kuinka se juttelee meille. Kuusiseinä napsahtelee vaimeasti kuin rupattelisi mukavia käydessään taloksi - meidän Kodiksemme! - ja oleutuessaan aloilleen Pispalan laitaan.