Kellari kohoaa - 22.5.-2.6.3019

Olimme keväällä tilanneet Lammi Kivitaloilta kellarikerroksen materiaalit - antura-Tassut, puolilämpimät harkot ja ontelolaatat - ja sopineet samalla ASL-rakennuksen kanssa kellarin pystytysurakan. ASL-rakennus on Lammin Kivitaloja kokoava rakennusyritys, jonka työvoima on virolaista. Vastaava mestarimme antoi ymmärtää, että nämä miehet sitten tekevät eivätkä meinaa, ja kellari olisi parissa viikossa valmis.

Antura valettiin 22.5., ja harkkomuurin oli tarkoitus alkaa nousta viikonloppuna 25.-26.5.2019. Vaan eipä alkanut. Koko viikonlopun satoi, vesi seisoi Tassun päällä ja maanantaina pihan puolelle ilmestyi yksi orpo harkkorivi kuin kömpelö vitsi.

Vaan sitten alkoi tapahtua! Tiistaina 28.5. etelänaapurin miehet alkoivat latoa harkkoa harkon perään ja päälle ja kahdessa päivässä nousi kahdeksan varvia. Ne valettiin täyteen keskiviikkona. Helatorstaina aamukuudelta miehet olivat käyneet pystyttämässä rakennustelineet seuraavia kerroksia varten, ja otaksuimme heidän lähteneen kotipuoleen pitkäksi viikonlopuksi.

Hui hai! Urakka jatkui perjantaina, ja huiskis vain; kivijalka nousi kuin mannerlaatta, yhtä vankkana ja ikuisena. Harkkorivit raudoitettiin sekä pysty- että vaakasuunnassa, ja vaikka bussi poksauttaisi kivijalkaan, niin ruttua ottaisi auto eikä kellari.

Rakennusmiehet painoivat hommia läpi viikonlopun. Heidän työskentelyään oli ilo seurata, ja moni naapuri ja kylänmies kävikin sitä arssinoimassa. Varmoin ottein, rauhallisesti ja erehtymättä he nostelivat harkkoja yhden kerrallaan paikoilleen, just ja jetsulleen siihen mihin pitikin. Hutilointia ei ollut eikä virheitä tullut, kun kaikki turha huseeraus ja häslinki puuttui. Välillä he pitivät nortinmittaisen tauon, ja sitten ladonta jatkui yhtä harkitun tehokkaasti kuin aiemmin.

Minua ilahdutti erityisesti muuan punnittu yksityiskohta. Autotallin nurkassa harkkojako ei mennyt aivan tasan, ja tiilien väliin jäi 5 sentin rako. Betornivalun yhteydessä rako toki täyttyisi, mutta puolilämpimien harkkojen väliin jäisi kylmäsilta harkkojen sisäisen eristeketjun katketessa. Mutta miehet sujuttivatkin rakoon kapean soiron uretaanilevyä, eikä halla tai kosteus luimisi siitäkään nurkasta sisään.

Koulunloppulauantaina pikimies tohotteli bitumikermit kosteuseristeeksi kellarin ulkopuolelle, maanalaisiin osiin, ja pyhänä ehdimme itsekin tontille nippelehtimään pikkuaskareita. Isäntä mittaili, mallaili, katkoi ja kytki hulevesiputkia valmiiksi täyttöjä varten, ja minä kitkin nyrkit natisten viheliäistä vuohenputkea vadelmapuskan ympäriltä ja lopulta koko tontilta. Tuntui kuin olisin itsekin tehnyt jotain!

Toinen harkkojen täyttövalu oli maanantaina 2.6., ja kun sitten ihailimme viikossa kohonnutta kivijalkaa, joka seisoisi tontilla kauemmin kuin me tai lapsenlapsemme, myhäili isäntä hymy hampaita myöten: - Tätä on kyllä mukava katsella, kun kaikki on loppuun asti mietitty. En tekisi mitään itse toisin.