Kodinpunontaa

Kun olimme puhallelleet paksuja pari kuukautta muuton päälle alkoivat raksahalutkin palailla pätkittäin. Mutta vaikka haluja jo kotitarpeiksi olisi, niin isännän aika on vähän kortilla kolmen (3!) työn ohessa. Jostain hän kuitenkin kaivoi illan, jona kaivoi esiin löylyhuoneen työkalujen ja raksatarpeiden alta.  Toisena ehtoona hän kaivoi esiin lattian liuskekivet, ja minä pääsin tiskaamaan kiviä sillä välin, kun hän leikkeli puuttuvat palat löylyhuoneen kolmen seinän lattianostoon.  Eräänä lauantaina isäntä sitten laatoitti löylyhuoneen nurkat, ja minä istuin seinän vierellä neulomassa. Yhtäkkiä välistä hupeni 15 vuotta, ja ailahdin takaisin maailman parhaaseen kerrostalokolmioon, jonka isäntä yhdisti kahdesta kaksiosta, remontoi pinnat ja rakensi keittiön, ja minä vain neuloskelin nurkassa ja nautiskelin kahvia ja Pandan suklaata.  Nyt kissasukupolvi on sylissä vaihtunut, mutta asenne ei - työnteko kiinnostaa meitä: voisimme tuijotella sitä tuntikausia - ja odotan yhdes...

Härkäviikoilla alkoi tuima talvi ja pakkanen, ja meille tuli palo raivata kellariin tilaa kahdelle kaaralle - omalle ja naapurin - ennen tulipalopakkasia. Koko syksyn autot ovat kytvöttäneet tienposkessa, ja kuurankukat ovat puhjenneet sisälasiin, ovet huurtuneet umpeen ja katoille ovat kasaantuneet hanget korkeat, nietokset.  Huhkimme kellarissa kolme täyttä päivää yksin, kaksin ja naapurin kanssa. Yhtenä päivänä kyyditimme kamaa isännän firmaan ja pelasimme tetristä Tuikitärkeillä, Talletetuilla Tavaroilla - vauvanvaatteilla ja ensileluilla, vohveliraudoilla ja leivinlaudoilla, luistimilla ja liukureilla, johtovyyhdillä ynnä muilla mustilla laatikoilla, joihin on ikuistettu käännekohdat elämänpoluilta, mutta joiden sisältöä ei tiedä erkkikään eikä uskalla edes kurkistaa. Lastasimme lootia kalteviksi torniksi kuormalavoille, joita voi sitten hilailla pumppukärryillä kahakäteen ja kaadella ketterästi. Toisena ja kolmantena päivänä siirtelimme rakennuspuuta, jonka toissasyksynä pela...

Kääriydyimme juhlakauteen kuin pehmoiseen vällyyn ja heittäydyimme hetkeksi hartaaseen lepäilyyn. Raksanteko toppasi tykkänään, ja nukuimme kolmena aamuna kymmeneen. Pikku nipperöintikin sai harjakaisten mittasuhteet: roskakaapin etulevyn asennus oli tuntitolkkujen urakka ja kirjahyllyjen pystytys kesti päiviä, täyttäminen toisen mokoman. Mutta laatikko kerrallaan kama hupenee paikoilleen ja koti näyttää kodimmalta.  Välipäivinä haksahdin etsiskelemään verhonnuppi-identiteettiäni, ja se olikin sitten menoa se! Päivätolkulla haparoin sieluni herkillä tuntokärhillä verhotankominuuteni eteerisintä muotoa: olisiko se rustiikkinen käpy - joka yhtäältä sopisi kuusihirsitaloon kuin oksa reikään, mutta voisi toisaalta olla turhan krumeluu mutkattomaan hirsiseinään - tai olisiko se sympaattisen teenjuojan halka hunajahyrräjäljitelmä tai kohtalokas viidenkympin musta kuu, vai kenties herkullinen kuppikakkuhattukruunu, jollaisia meillä oli entisessä elämässä...?  Ajoin itseni upouuvuksii...

  Hyvä Tuomas joulun toi ja meille parhaan yllätyslahjan! Kellarin lvi-katsemuksen ja naapurin käyttöönottotarkastuksen yhteydessä suoritettiin myös paritalomme loppukatselmus, ja mitä ihmettä?! Se meni läpi! Parilla ehdolla varustettuna - ulkorappusten kaiteet ja teknisen tilan seinä tulee tehdä ensi tilassa valmiiksi - mutta menipä kuitenkin! Kuluva vuosi on ollut tiivistä, sitkasta kuusta porautua läpi, etenkin isännälle. Tänä karmeana koronavuonna hän on rakentanut leipätyön ohella puolikkaan talon hirsitalotehtaan konkurssin jälkeen, käynnistänyt tuoreen yrityksensä toiminnan ja perustanut uuden, ja hieronut isot yrityskaupat koneistoksi kaiken taustalle. Me muut olemme yrittäneet pysyä kyydissä parhaamme mukaan, vaikka välillä päätä on  huimannut hirmuinen tahti ja sydäntä tahmeassa korona-arjessa tamparointi.  Siinä sivussa minä olen ylittänyt itseni ainakin A-tikkaiden mitalla opetellessani upouusia taitoja: saumausta, laminointia ja tapetointia. Lapset ovat kasva...

Kuhisimme valtavan kamavuoren kuin muurahaiskeon päällä ja aloimme hitaasti asettua sekaiseksi taloksi.  Tuvan lattia oli ladattu pullolleen kamaa, ja alkuun eteisestä mutkitteli lootien lomi kapea polku jääkaapin kautta tiskipöydälle, portaisiin ja sohvatyynyille - sillä sohvaahan meillä ei enää ole. Laskimme muutossa ansaittuun lepoon hometuhonjälkeisen, puhkinuhjatun lahjoitussohvamme Taivaanyrjön - joka oli nimetty värinsä ja edesmenneiden kissojemme oksennuskuorrutusten mukaan - ja pelastimme pari lattiatyynyä töllön ääreen. Kuningasideana oli tapittaa niiltä Netflixiä uuden laiskanlinnan hakuun saakka.  Ajatus on mitämaks mainioin, mutta sisälsi pari muttaa: 1) netti ei toimi, 2) eikä meillä ole mitään mahkuja shoppailla sohvakalustoa! Isännällä on tuhoton tahti ja joulukiire leipätyössä, ja lisäksi hänen tuore firmansa tekee suurta yritysostoa. Kaiken tämän päälle täyteen ammuttu kellari on saatava kuntoon parin viikon aikana, sillä naapuriperhe muuttaa jouluksi kotiin ...