Kotivalojen lämmössä

Härkäviikoilla alkoi tuima talvi ja pakkanen, ja meille tuli palo raivata kellariin tilaa kahdelle kaaralle - omalle ja naapurin - ennen tulipalopakkasia. Koko syksyn autot ovat kytvöttäneet tienposkessa, ja kuurankukat ovat puhjenneet sisälasiin, ovet huurtuneet umpeen ja katoille ovat kasaantuneet hanget korkeat, nietokset. 

Huhkimme kellarissa kolme täyttä päivää yksin, kaksin ja naapurin kanssa. Yhtenä päivänä kyyditimme kamaa isännän firmaan ja pelasimme tetristä Tuikitärkeillä, Talletetuilla Tavaroilla - vauvanvaatteilla ja ensileluilla, vohveliraudoilla ja leivinlaudoilla, luistimilla ja liukureilla, johtovyyhdillä ynnä muilla mustilla laatikoilla, joihin on ikuistettu käännekohdat elämänpoluilta, mutta joiden sisältöä ei tiedä erkkikään eikä uskalla edes kurkistaa. Lastasimme lootia kalteviksi torniksi kuormalavoille, joita voi sitten hilailla pumppukärryillä kahakäteen ja kaadella ketterästi.

Toisena ja kolmantena päivänä siirtelimme rakennuspuuta, jonka toissasyksynä pelastimme taivasalta kellariin ja jolle ei enää ole oikein käyttöä, mutta jota ei henno poiskaan heittää, sillä ainahan sitä voi tarvita, vaikka linnunpönttöön, kukkalaatikkoon tai mitämaks pihasaunaan. Isäntä rakensi nelimetrisille hujopeille tellingit, joille sitten lajittelimme ja nostelimme parahultaisimmat puut. Minä pilkoin päivässä roskapuusta saman verran klapeja kuin olemme ehtineet koko syksynä takkaan syöttää.

Ja sehän vain kissallemme passaa! Kussa takan luukku kolahtaa, vilahtaa viluhousumme prinsessatuoliin passiin ja palvoo uskollisesti tulta ensikipenestä aina viime hiillokseen. Hän paistattelee lämmössä kaiken iltaa, paahtaa kupeitaan kuin vaahtokarkkeja ja silminnähden huolestuu, jos liekki ehtii laihtumaan. 

Vielä pitkään tulen hiivuttua sinisukka saunoo takan jälkilämmössä, ja käy vielä seuraavana päivänä muina maukuina tarkistamassa, josko loimu leimahtaisi uudelleen. Hän on nyt löytänyt Elämänsä Tarkoituksen, ja se on takka. 

Myös toinen kissamme löysi jotain, nimittäin Elämänsä Karmaisun, kun hankimme alakertaan pikku kotivalon, Xiaomin robotti-imurin. Mirkun täytyy vähän katsoa perään ja ojentaa äksyllä käpälällä tuota tuvassa viuhtovaa sipsuvarvasta eli helvetinpeliä - lempinimiltään Pierre Guillermo, Börje tai Pörri - ettei se hypi kissansilmille, -varpaille tai jopa kaiten sohvalle! Toinen kissamme siitä hatkat nakkaa niin kauan kun se ei kajoa takkaan. 

Sohva! Meillä on nyt kauan kaivattu laiskanlinna, kiitos hellämielisten sukulaisten, jotka laskivat yhteen yks ynnä kaks Taivaanyrjön liiskattua pielusta ja karvaan marmatukseni aiheesta. 

Istuttuamme Taivaanyrjön kolmisen vuotta sitten puhki (mikä ei suinkaan estänyt sen jatkuvaa käyttöä näihin päiviin saakka) tarkensimme sohvatoiveemme Ikean maltilliseen moduulisohvaan, jonka osasia isäntä mielisi pitää erillään ja minä yhdessä. Moduulisohvaa puolsi hinnan ja muunneltavuuden lisäksi (tarvittaessa uusittavat) sohvanpäälliset. Ikeasta löytyi pari niin tivisyistä verhoilukangasta, ettei kissakaan mieli siihen kynsiään upottaa ja rispata ensi lähättelyssä rikki. 

Ennen ostopäätöstä haksahdimme harharetkelle laatukalustekauppaan ja vajosimme untuvatäytteisiin muhveihin kuin höttöisiin unelmiin. Piehtaroimme hetken noissa pumpulipilvilinnoissa ja haaveilimme, kuinka suloista olisikaan lojua tällaisen löhölaivan uumennossa ja neuloa vähän, nautiskella sivistyneesti viiniä ja jotain hyvää elokuvaa dydym, ja heitellä takkaan maailman murheet ja huolen harmajat nyttöset. 

Näistä muhkeista unelmista meidät herätti vielä muhkeampi hintalappu - Tämä kokonaisuus nyt vain 4 448 euroa - ja kalpimme vähin äänin Ikeaan. Kokoillessamme mööpelinpaloja ja sohvanpäällisiä (yhteensä 8 kpl) itsepalveluvarastosta muksut bongailivat kätkettyjä pehmoja (yhteensä 2x5 kpl) tavaratalosta ja lunastivat sohvakaupanpäälliseksi ilmaiset jätskit kahviosta. Kyllä nyt mieli mettä keittää! 

Ja miksipä ei keittäisi, kun ihminen saa kotonaan vanua kelpo sohvalla eikä enää (maailman kauneimmalla) laattalattialla, hotkia telkusta jotain hyvää sarjaa, neuloa tikut notkeina ja viskoa jämäpuunpaloja takkaan. Ja autokin kyhjöttää tyytyväisenä talvipesässään poski vasten kaverin poskea, ja kaukana on kavala maailma, hyy ja mytäkkä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puitteiden kirkastusjuhlat

Ikean Voxtorp-keittiö

Tahmelan kalteva torni