Kaikenlaista kaivantaa

Kun olimme puhallelleet paksuja pari kuukautta muuton päälle alkoivat raksahalutkin palailla pätkittäin. Mutta vaikka haluja jo kotitarpeiksi olisi, niin isännän aika on vähän kortilla kolmen (3!) työn ohessa. Jostain hän kuitenkin kaivoi illan, jona kaivoi esiin löylyhuoneen työkalujen ja raksatarpeiden alta. 

Toisena ehtoona hän kaivoi esiin lattian liuskekivet, ja minä pääsin tiskaamaan kiviä sillä välin, kun hän leikkeli puuttuvat palat löylyhuoneen kolmen seinän lattianostoon. 

Eräänä lauantaina isäntä sitten laatoitti löylyhuoneen nurkat, ja minä istuin seinän vierellä neulomassa.

Yhtäkkiä välistä hupeni 15 vuotta, ja ailahdin takaisin maailman parhaaseen kerrostalokolmioon, jonka isäntä yhdisti kahdesta kaksiosta, remontoi pinnat ja rakensi keittiön, ja minä vain neuloskelin nurkassa ja nautiskelin kahvia ja Pandan suklaata. 

Nyt kissasukupolvi on sylissä vaihtunut, mutta asenne ei - työnteko kiinnostaa meitä: voisimme tuijotella sitä tuntikausia - ja odotan yhdessä kissojemme kanssa saunan valmistuvan hetkenä minä hyvänsä. 

Vilulinnullamme on tuoreessa muistissa vanhan kodin saunaillat, joina hän loikoili jälkilöylyissä myöhään yöhön. Nyttemmin hän on siirtynyt harjoittamaan harrasta - suorastaan maanista - takanpalvontaa, mutta jompii silti toivorikkain mielin aina suihkuhetkemme päätteeksi tarkastamaan, josko nuo lämpöisinä höyryävät, kosteat inehmot palaisivat saunasta eivätkä sateesta. 

Vielä häntä ei ole lykästänyt, mutta selvästi hän aavistaa tuon päivän vielä koittavan, kun lempihuone on lämmin ja elämän tarkoitus löytyy takan lisäksi saunan lauteelta! 

Sitä ennen minäkin pääsin sentään tekelehtimään jotain: saumaamaan lattianoston. Olen jo sujuvasti ehtinyt unohtaa a) kuinka saumataan, ja b) kuinka viheliäistä liuskekiven saumaaminen on. Ehdin hädin muistaa edellisen kun kiviseinä jo loppui, joten jälkimmäinen jäi vain hataraksi muistikuvaksi noilta ajoilta, jolloin saumattavaa oli 20 eikä puoli neliömetriä. 

Liuskekivet ovat luonnossa niin järisyttäviä ilmestyksiä, että niitä halaa vain silitellä ja taputella kuin seitaa ja salaisuutta. Taidamme käsitellä lattian suoja-aineella, joka tummentaa pinnan arvokkaaksi ja sytyttää kiven harvat kultahiput tähdiksi yönmustaan pintaan. Silti liuskekivi on käsiteltynä ja märkänäkin turvallinen. Keskimmäinen muksumme muistaa aina suihkussa kehaista kiveä: Tämä on paras lattia! Tässä voi vaikka hyppiä eikä kaadu! 

Minä olen viime aikoina keskittynyt kaivamaan jalkakäytävää esiin lumen alta, ja vaikka olen sakeimpina pyrypäivinä ehtinyt puuhaan kahdestikin, olen vasta vähän verrytellyt verrattuna naapurin ahkeraan isäntään. Hän ehtii kolata koko raitin vaikka kahdesti, kun minä vasta venyttelen vanttuitani ja arvon saappaita oikeisiin jalkoihin, 

Talomme kohdalla jalkakäytävä onkin tasainen kuin curling-kaukalo kahden seinän välissä: kivijalan ja lumivallin. Lunta on tupruttanut taivaantuutin täydeltä, eikä se sovi soille eikä mahdu maille, joten olemme kasanneet siitä tunturit talon kumpaankin päätyyn ja valliksi jalkakäytävän ja ajokaistan väliin. Ei paasi järin komea ole, mutta luo turvaa ajoradan ja kävelytien väliin. 

Oman pihan onni ja ahdistus aukesi jälleen uudella tavalla, kun ripustin pihaan talipakan pikkulinnuille. Meille ihmisille tirppojen herkkuapajan seuranta on silkkaa riemua ja rattoa, mutta voi kollipoloa!

Hän käkättää hirrrveessä strrressissä ikkunan takana, kun ei pääse yhtään mehevää limpurilaista haukkaamaan! Tarttee varmaan vetää verho ikkunaan, sytyttää takka tai nikkaroida sauna valmiiksi.