Kajalit kuntoon

 

Kun helteet hiipuivat ja arki käynnistyi, alkoivat raksahalutkin palailla pätkittäin. 

Kesäloman viimeisenä lauantaina paimensin lapsoset kotieläintilalle tapaamaan toislajisia ystäviä, ja isäntä jäi askartelemaan ikkunanpielien pariin. Palatessamme oli seinillä käynnissä yhden miehen sirkus. 

Isäntä oli maalannut kaikki meidän puoliskomme ikkunankarmit akkunasta käsin. En onneksi ollut näkemässä yläkerran smyygilautojen maalaamista. Muuan koirankuljettaja sen sijaan oli, ja hän oli todennut, että varsin erikoinen tyyli, kun isäntä oli roikkunut suti kädessä kahdeksanmetrisen tyhjyyden yllä, enimmäkseen ulkona ikkunasta. 

- Tyyli vapaa, mutta pakollinen, oli isäntä lohkaissut ja liponut vihellellen maalia karmeihin. 

Pyhänä hän pensselöi myös naapurin ikkunanpielet ja siirtyi sitten viimeisten smyygilautojen ajeluun. Virolaiset hirsimiehet olivat nakutelleet enimmät karmit paikoilleen liki kaksi vuotta sitten, mutta ulko-ovien pielet ovat naureskelleet uretaani-ikenet paljaina ja pursuilleet eristettä kuin ylikuplivaista iloa. Nyt oli aika listoittaa ne piiloon. 

Hirsitalon painumisen tähden myös smyygilautoihin täytyy ajaa välys & liukumavara. 

Ovesta kehkesi kaunis taulu valkoisten kehysten sisään. Koko talon ilme kirkastui, kun silmissä on nyt tarkat rajaukset ja raikkaan valkeat kajalit.

Innostuin kodin heleästä ilmeestä  niin, että pesaisin lauantai-illan huumassa ikkunat.