Myyräntyöt jatkuvat

Tonttimme on pispalalaisittain keskikokoinen ja sopusuhtainen: 552 neliömetriä loivaa, Pyhäjärven rantaan viettävää rinnetonttia. 

Kun siitä vähennetään paritalonpohjan pinta-ala ja puolitetaan loppuosa, niin pihallemme jää mittaa pauttiarallaa pari aaria. Ja kyllä muuten muuten niinkin mittavat tilukset voi jakaa sivu-, ylä- ja alapihaan!

Sivupihamme on trampoliinin ja vattujonon valtaama kapea kaitale kadulta kuistille, joten varsinainen paraatipiha on kooltaan noin 120 neliömetriä. 

Piha halkoo vanhan saunarakennuksen satavuotias kivijalka, jolle luin aiemmin lakia ja suunnittelin poiskaivamista, -taikomista ja -räjäyttämistä, kunnes keksimme tehdä siitä ylä- ja alapihan pengerryksen alkujuuren. 

Isännästä on moneksi; tällä kertaa hänestä on sukeutunut mitämaks mainioin kivimies! Hän on tällännyt valuharkkoja vanhan kivijalan päälle ja perään poikki pihan, katkonut harjaterästä ja porannut ja vetänyt tankoja ristiin rastiin harkkoja. 

Vanhaa kivijalkaa piti vähän rälläköidä tasaisemmaksi, jotta harkot pysyvät vaaterissa sen päällä, ja kun sementtiä kylliksi soittelee, alkaa sekin aika vakuuttavasti savuta.

Matala töpöaita jakaa meidän ja naapurin pihanpuoliskon myös pitkittäin, ja minä saan sen viereen hulppean kymmenmetrisen kukkapenkin! 

Ehdin jo istuttaa ensimmäisen perennan, anopilta 14 vuotta sitten kasvimaapalstalle saadun ja siellä kukoistaneen kultapallon. Lasten kukkamummu on luvannut pihallemme muitakin silmäniloja - ainakin harmaamalvikkia, syysasteria ja ukonkellon - ja mitä ikinä keksin hänen siirtolapuutarhaltaan pyytää. 

En ole koskaan pitänyt itseäni vähääkään kukkahattutätinä, mutta plops! niin vain minustakin sellainen oman pihan partaalla puhkesi. Meillä on nyt ikkunanpielet pyöreänään törppöjä täynnä gladiolusta ja auringonkukkaa, asterintainta ja samettikukkaa, ja versoopa yhdessä purkissa vaaleanpunaisen pionin alku. 

Harjaneilikan, silkki- ja tuliunikon, malvikin, kehä- ja kesäkukkaseoksen siemenet on jo hankittu ja kiillotettu lähtölaukausta eli suorakylvöä varten.  

Isännän sarhatessa valumuoteista minimuureja minä olen keskittynyt myyräntöihin yläpihalla ja talikoinut vuohenputkenpäitä ja voikukankaulaa, vetänyt kalpeita juuria mullasta kuin hyöteää hiirenhäntää ja tuntenut syvää riemua ja tyydytystä. 

Ensi kertaa elämässä minulla on ikioma pikku piha jota punkaa ja pöyhiä, kuopsutella ja kätkeä aarteita, siemeniä ja sipuleita kuin kanaemo muniaan! 

Tosin se oli isäntä, joka tunnissa lanasi ja kylvi ruohonsiemenen alapihalle, kun minä olin ensin paininut tuolla halvatun tatamilla alun kolmatta viikkoa. 

Yläpihan myllätyn mullan päälle olen palapelannut köyhän eukon siirtonurmea eli vanhasta ruohikosta pelastettuja plänttejä. 

Myöhemmin sinnekin kenties kylvetään ehta nurmikko, mutta nyt siirtonurmen päällä voi sentään työhellä ja tepastella. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puitteiden kirkastusjuhlat

Ikean Voxtorp-keittiö

Tahmelan kalteva torni