Pukuhuone ilman pukuja

Pukuhuone on nyt viime silausta - eli penkkiä, naulakkoa ja pikkupöytätasoa - vaille valmis.

Isäntä on ampunut lämpöhaapapaneelia seiniin ja kattoon vähän pätkää kerrallaan ja sahannut suoria, ympyröitä ja salakäytäviä. 

Siivouskomerosta, pukuhuoneen periltä antaa sisäänkäynti Narniaan eli portaiden alle, jonne muksut saavat aikaan pikkuaasien piilomajan. Niinpä isäntä sahasi vaatekaapin seinään oviaukon ja totesi Ikean lastulevyn olevankin kennopahvia eikä suinkaan puuta. PAXca - kun lastulevykin on liian hyvää! 

Voi riemun päivää ja ratkiräkätystä, kun saimme taloon ensimmäiset peilit neljän kuukauden elämisen jälkeen! Joku houkka voisi luulla, että peilit vaatekaappien ovissa on tarkoitettu meikkileikkeihin, kuteitten tälläilyyn ja tukan pöyhimiseen, mutta hui hai! Tuhannesti tärkeämpää on ripustaa ilmeet nurin narin nauruksi naamalle! 

Kun pukuhuoneessa oli suorat seinät ja paneelit, pääsin minä loistamaan ja voitelemaan lautaa parafiiniöljyllä. 

En lakkaa ihailemasta puun syvää, eloisaa hehkua, jonka öljy taittaa esiin; se on kuin lämmin mutapohja veden alla, muisto mökkirannasta varpaiden välissä. Ja lämpöhaapapaneelin tuoksu on sanoinkuvaamaton, hereä ja herkullinen kuin kiuaskasvismakkara.

Nyt puku- eli vierashuone on valmis ensimmäisen yökyläjäksen tulla ja pötkähtää patjalle.

Huone mitoitettiin jo suunnitteluvaiheessa juuri somimoilleen patjanmentäväksi (210x150 cm), jotta mummu saa kyläillessään oman kammarin alakertaan. 

Lasioven läpi kuultaa päivänvalo pesuhuoneesta ja kivilattia on lämmin. liukumaton.