Pukkaria pukkaa

Isäntä on laskeskellut vähän taloa ja paneelinloppuja, todennut ne vähiksi ja aloitellut silti uhkarohkeasti pukuhuoneen panelointia. 

Pukuhuone on seissyt läpi raksan, muuton ja ensiasumisen romuvarastona ja rytöläjänä, jonne ovat hautautuneet viimeiset purkamattomat muuttolaatikot, harhailevat taulut ja karanneet sukat sekä työkalut, joita voi vielä tarvita, tai sitten ei. 

Varsinainen pukuhuone on talomme ensipiirtäjän, arkkitehtuuri- ja insinööritoimisto TMX:n käsialaa. Vuonna 2017 TMX:n pääarkkitehti suunnitteli luonnostemme pohjalta tontillemme optimoidun paritalon ja lisäsi mukaan silauksen luksusta, joita ovat olohuoneen näyttävät paraati-ikkunat, hulppeat makuuhuoneet ja pukuhuone ilman kodinhoitohuoneen tai vessan tarpeistoa, pönttöä tai pesukonetta. 

- Kyllä se pönttö pukuhuoneen nurkassa alkaa jossain vaiheessa tympäistä, kuului perustelu erilliselle pukuhuoneelle, ja nappiin muuten kuuluikin! 

Niinpä alakerran vessa sijoitettiin eteisen viereen portaiden yhdelle ja pukuhuone toiselle puolen.

Portaat nousevat niin jyrkästi, että ne voidaan naamioida pukuhuoneen puolella piiloon peräkomeroihin, joista yhdestä lapset voivat livahtaa salamajaan rappusten alle. 

Pukuhuone on juuri somimoilleen sen kokoinen, että soveltuu vaikka mummunkammariksi ja yöpymiseen, etenkin, kun pesu- ja pukuhuoneiden välinen ovi on maitolasia ja lasioven takana häämöttää pesuhuoneen ikkuna. 

Puntaroimme hetken, josko pukuhuoneen maalaisi, puolipaneloisi tai tapetoisi, mutta isännälle on tärkeää saunaosaston puiseva yhtenäisyys. 

Niinpä pukkari paneloidaan samalla lämpöhaapapaneelilla kuin saunaosaston muutkin puupinnat, ja hyvä niin, sillä paneeli on kiistatta ylväs ja arvokas valinta. 

Mieleni pielessä tosin pilkahti, ettei voipullansävyinen, leveä loimupuu ehkä ole järin trendikäs valinta mustien, valkeiden ja kalpeiden (sormi)paneelien ja rimojen rinnalla, mutta väliäkös hällä: me teemme kotiamme meille elettäväksi, emme messukohteeksi tai näyttelykappaleeksi. 

Toisin kävi. Saunamme on niin upea, että Lauta Oy, josta haimme täydennystä paneelipakkaan, halusi kuvata sen esitekäyttöön. Niinpä eräänä aivan tavallisena tiistaina ammattikuvaaja tähtäili tovin saunaamme, ja tässä tulos. Upeaa, eikö totta! 

Olen jo aika päiviä haaveksinut pöydästä, jonka jalkana olisi poljettavan ompelukoneen valurautajalusta, ja kysellyt isältäni mummun masiinaa puolen tuhannen kilometrin päästä. 

Eräänä lauantaina tärppäsi vähän lähempää, ja ostin kotiseutukirpparilta itselleni uuden Ystävän. 

Mikä löytö, mikä täydellinen toveri yläkerran aulaan! Tampere-taulut odottavat kehystystä ja lyhtylamput ripustusta, jotta Ystävä pääsisi arvoiseensa seuraan.

Uusi koti, uudet sukat: neulaisin itselleni kotisukat puhkipidettyjen töppösteni tilalle. 

Varressa komeilee tietenkin kotitalo ulkoa ja jalkaterässä rakkaimmat asiat sisältä: sohva, takka ja kukkapöytä.