Mitäs sitten?

Tässä me nyt seisomme sukat suossa ja savessa kaatuneen Mammutin äärellä, sydän kylmänä ja täynnä kysymyksiä. Kuka tekee - ja mitä - seuraavaksi, ja ennen kaikkea, millä hinnalla? Talotehtaan eri alihankkijat ovat ilmaisseet kiinnostuksensa urakoida osuutensa loppuun, mutta yhtään tarjousta emme ole heiltä saaneet.

Odotellessa on aikaa ideoida, ja isäntä onkin alkanut aivoriihetä parannuksia sähkö- ja valaistussuunnitelmiin. Hän istuu illat pitkät ruokapöydän ääressä ja piirtelee valoja aamuyöhön asti, ja marraskuun pimeys ikkunan takana on syvää ja tiivistä kuin musta multa, aivan kuin olisimme säilössä maan alla.

Samalla myös saunasuunnitelma on alkanut hahmottua ja lähtenyt ihanasti lapasesta: on kuulkaa liuskekiveä, mosaiikkia ja marmoria, sadevesisuihkua ja kas kun ei tippukiviluolaa ja suolahoitopistettä. Olemme saaneet aikaiseksi pienimuotoisen kisailunkin. Isäntä halajaa maltillisen kokoiseen kylpyhuoneeseen kahta (2!) suihkua ja minä yhtä, ja siinäpä sitä sitten nokitellaan puolesta ja vastaan: se on kuule nykyaikaa, eikäköö se lisää vedenkulutusta! 

Jotain pientä näkyvääkin olemme saaneet aikaiseksi. Juuri ennen ensipakkasia isäntä kiinnitti ja eristi autotallin ikkunat, jottei lämpö mene kellarista harakoille. Minä olen pohjamaalaillut autotallin kattoa ja yhden jätekuormankin veimme kaatopaikalle. Tilasimme työmiesten bajamajalle tyhjennyksen ja poisviennin, sillä kakkailu käy kalliiksi varsinkin silloin kun sitä ei tee, eikä hyysikän jatkokäytöstä ole tietoa. 

Myös pikimies kävi katsomassa parveketta ja ohjeistamassa pohjatyöt, jotta hän voisi tulla kermittämään sen. Tukipalkkien yläpäät aiheuttivat pienimuotoista aprikointia - kuinka ne saisi suojattua vedeltä ja lumelta ja rakennettua parvekkeen siististi - ja kuulin esoteerista höpinää nostoista ja kierroista.

Pöljä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä, tuumasi isäntä, tuo ihmisnero luonnostaan, eikä nikkaroinutkaan vanerista ja kolmiorimasta nostoja ja kiertoja palkkien ympäri, vaan sahasi palkkeihin viistosti kaadot. Voilà! Nyt kermin saa nätisti palkin yläpään ja metallilaatan yli, eikä puu kastu ja lahoa ikinä.

Suureksi iloksemme kuulimme parvekkeen räystään alta taas tolkkua nalkutusta. Tirppa Talonhaltija on palannut nikkaroimaan pesäänsä meidän puolellemme!