Kodinpunontaa

  Raksakoti on edistynyt hiirenhyppysin; vähän siellä, vähemmän täällä, ja sellaisina luppoaikoina, joita en ole tainnut aina huomatakaan.  Isäntä on vain katoillut kellariin, palannut pukuhuoneeseen, ja jokin siellä on sitten pörissyt ja paukkunut, ja valmista on tullut ennen kuin olen ehtinyt listattomuus sanoa.  Isännällä on joltinenkin pakkomielle listattomaan taloon, ja se edellytti ennakointia jo rakennusvaiheessa, kuten kattoa paneloidessa. Parhaimmillaan listaton koti on elegantti ja huoliteltu, pahimmillaan huolimaton, kas tällainen:  Silmäni sairastaa joka päivä kilvan makuuhuoneen ovettomiin, sekasortoisiin vaatekaappeihin ja listattomiin ikkunanpuitteisiin, jotka kirkuvat huomioväreillä Sitkoflex! tectis!  Enää meiltä uupuu aikaa ja rahaa korjata asiantolat (eli ostaa kaapinovet ja kilometri listaa), joten jatkan luonteeni ja kärsivällisyyteni kasvattamista.  Sillä välin isäntä paneloi pukuhuoneen ovensuun, sillä ovilista olisi ollut liian help...

Paraativessamme on ollut luonnontilassa - eli raksatöiden sivutoimipisteenä ja rytöläjänä rempallaan - nyt kymmenen kuukautta. Nurkissa on pyörinyt sulassa sekamelskassa sahoja, teriä, akkuporakoneita, kattopaneelia, maskeja, moppeja, vanuneita villasukkia ja parittomia hanskoja, pehmoja, aarrekiviä ja -keppejä, sankoja, savikuutio ynnä muuta tuiki tarpeellista tarvekalua.  Poistoilmalämpöpumppu humisee ovensuussa nostattamassa tunnelmaa kattoon, jota ei ole, ja kenties siksi hotelli Helpotuksen asiakkaat ovat jonottaneet mieluummin yläkerran vehreän viihtyisään vessakeitaaseen, jossa luonnonvalo lipuu viherkasvien lomasta ja ikkunan takana kurluttaa pulu.  Yhtenä pyhänä isäntä sitten otti naulapyssyn kauniiseen käteensä ja alkoi pimautella. Ja kas, siinäpä meillä onkin kelpo katto!  - Nyt tämä huone on iloisen näköinen! Tuntuu ihan luksukselta, keskimmäinen lapsemme loihe lausumaan, ja kyllä!  Valkoinen katto kirkastaa ihmeesti aputilankin ilmettä, kun katossa eivät...

Raksakoti on taas täyttynyt pihaa myöten elämän - eikä niinkään työnteon - äänistä, ja milloin akkuporakone on surrannut, on se hyrrännyt kotia kodin sisään.  Keskimmäisen lapsemme hellän, hellittämättömän painostuksen päätteeksi meille kotiutui kuun alussa uusi, reipas perheenjäsen: (tyttöoletettu) kääpiöparta-agamalapsi Sipsi "Hupsi/Sirpa/sir Yrjänä" Partapapa.  Jotain pientä on sentään ollut tapahtuvinaan. Nokikolari tuli ja kirnusi piippumme ensi kertaa puhtaaksi, vaikka ei siä kyl mitään ollu .  Minä käväisin Asta-messuilla valaistumassa, ihailemassa suunnilleen ainoaa taidepajaa joka messuhalliin mahtui, ja vastailemassa hyviin kysymyksiin. - Onkos kattoasiat kunnossa?  - Kyllä kiitos, on uusi talo ja uusi hieno Ruukin peltikatto. - Entä kattoturvatuotteet? - Nekin on ihan uudet ja passelit, ja nyt kerätään rahaa aurinkopaneeleihin.  Isäntä on naperrellut kellariin kynnystä, käärinyt iv-putkia mustaan mattoon ja pystytellyt vähän pätkää teknisen tilan sein...

Ulkomaalaus jatkui kuistien kattolaudoissa, jotka isäntä eräänä loppukesän lauantaina veteli valkeaksi rennolla pensselillä.  Seuraavan päivän hän sitten kävelikin kokka pystyssä kuin keuliva mopedi, kun niskalihakset leikkasivat kiinni virheasentoon. Vaan mitäpä tuosta; kyllä laipiota nyt kelpaakin tarkastella! Katonmaalaus avarsi tilan ihan uudeksi ja raikkaaksi, kun tyhmeänharmaa pohjamaali kirkastui valkeaksi.  Kaikki talon valkeat osat - kulma- ja räystäslaudat, kuistien ja parvekkeiden katot ja kaiteet - ovat onneksi pohjamaalattua lautaa, joten yksi kerros Virtasen 4 öljyn maalia riittää juuri parahiksi viimeistelemään pinnat.  Isojen pintojen maalausta emme olisi tohtineet näin loppukesään - tai syksyyn - jättää, sillä tihua, tuhnua, sadekuuroja ja esterin antimia piisaa joka päiväksi, ja lahja lankeaa taivaalta aina yhtä yllättäen ja odottamattomassa muodossa.  Maalaaminen on isännän heiniä - tai harjaksia - useastakin syystä, joista tärkein on sentinvenytys...