Jotain pientä ja suloista

Raksakoti on taas täyttynyt pihaa myöten elämän - eikä niinkään työnteon - äänistä, ja milloin akkuporakone on surrannut, on se hyrrännyt kotia kodin sisään. 

Keskimmäisen lapsemme hellän, hellittämättömän painostuksen päätteeksi meille kotiutui kuun alussa uusi, reipas perheenjäsen: (tyttöoletettu) kääpiöparta-agamalapsi Sipsi "Hupsi/Sirpa/sir Yrjänä" Partapapa. 

Jotain pientä on sentään ollut tapahtuvinaan. Nokikolari tuli ja kirnusi piippumme ensi kertaa puhtaaksi, vaikka ei siä kyl mitään ollu

Minä käväisin Asta-messuilla valaistumassa, ihailemassa suunnilleen ainoaa taidepajaa joka messuhalliin mahtui, ja vastailemassa hyviin kysymyksiin.

- Onkos kattoasiat kunnossa? 

- Kyllä kiitos, on uusi talo ja uusi hieno Ruukin peltikatto.

- Entä kattoturvatuotteet?

- Nekin on ihan uudet ja passelit, ja nyt kerätään rahaa aurinkopaneeleihin. 

Isäntä on naperrellut kellariin kynnystä, käärinyt iv-putkia mustaan mattoon ja pystytellyt vähän pätkää teknisen tilan seinää.

Keittiön käytetyimmässä kaapissa - eli roskisvaunussa - on tähän saakka ollut hyvä idea, mutta hankala toteutus. 

Pönttöarsenaali on sijainnut tiskipöydän alla ylemmässä kelkassa, ja niiden alla on ollut rahirahi-yms-pussilaatikko. Roskiksille ei ole tarvinnut kumarrella, mutta jotta kaapin on saanut auki, on molemmat vetolaatikot pitänyt kiskoa limaisin näpein auki, kesken tiskin ja hermonheiton. 

Kaksi kelkkaa on tietenkin kaksin verroin raskaampi vetää kuin yksi - etenkin kun tuplalaatikoille ei saa pomppusaranaa isänän hyvistä yrityksistä huolimatta. 

Eräänä päivänä tuskastuin taas raskaaseen roskiksenoveen ja tiuskin sille kuin vieraalle koiralle. Ja kappas: jo kohta isäntä vaihtoikin roskisvaunut päikseen, puolitti kaapinovenavausvastuksen ja vaimensi mutinani. 

Sokkelitkin päätyivät pikavauhtia paikoilleen, ja keittiön yleisilme on viimeinkin siisti ja sliipattu. 

Puutarha versoo noiduttuna. 

Kesäkurpitsat ovat vankkoja kuin aikamiehen kyynärät, tomaatit valtavia punaniskoja ja auringonkukat nelimetrisiä hujoppeja. 

Siemenestä vaalimani asterit availevat viimein viuhkojaan.... 

ja syyshortensia rusottaa kuin rakastunut.

Perheomenapuummekin kantoi jo ensimmäisenä kesänään kolme komeaa, maukasta hedelmää, jotka on nyt juhlallisin menoin jaettu ja nautittu. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tahmelan kalteva torni

Puitteiden kirkastusjuhlat

Ikean Voxtorp-keittiö