Räytäspääsky laudalla

Ulkomaalaus jatkui kuistien kattolaudoissa, jotka isäntä eräänä loppukesän lauantaina veteli valkeaksi rennolla pensselillä. 

Seuraavan päivän hän sitten kävelikin kokka pystyssä kuin keuliva mopedi, kun niskalihakset leikkasivat kiinni virheasentoon. Vaan mitäpä tuosta; kyllä laipiota nyt kelpaakin tarkastella! Katonmaalaus avarsi tilan ihan uudeksi ja raikkaaksi, kun tyhmeänharmaa pohjamaali kirkastui valkeaksi. 

Kaikki talon valkeat osat - kulma- ja räystäslaudat, kuistien ja parvekkeiden katot ja kaiteet - ovat onneksi pohjamaalattua lautaa, joten yksi kerros Virtasen 4 öljyn maalia riittää juuri parahiksi viimeistelemään pinnat. 

Isojen pintojen maalausta emme olisi tohtineet näin loppukesään - tai syksyyn - jättää, sillä tihua, tuhnua, sadekuuroja ja esterin antimia piisaa joka päiväksi, ja lahja lankeaa taivaalta aina yhtä yllättäen ja odottamattomassa muodossa. 

Maalaaminen on isännän heiniä - tai harjaksia - useastakin syystä, joista tärkein on sentinvenytys. Amatöörimaalareilla on erilainen kädenjälki, joka talonkokoisessa mallikappaleessa jäisi väistämättä näkyviin, ja koska meillä ei ole varaa ammattilaisen tasalaatuiseen työnäytteeseen, oli ison pinnan maalaus yhden isännän urakka. 

Käsialojen erot eivät toki räystäs- ja kulmalaudoissa näy, mutta toista kätevästi saatavilla olevaa maalaria - eli minua - vaivaa vakava korkeanpaikanpaniikki, joka vetää sukat veteliksi heti kun ylitän kivijalankorkeuden. Lisäksi suttaisin enemmän kuin sutisin ja maalia päätyisi muualle kuin mihin pitäisi, joten nimitimme isännän nytkin Ylimmäksi Pensselimestariksi. 

Sen sijaan rummutuksessa minä olen mitämaks mainioin kirittäjä! Usutin isännän varaamaan viikonlopuksi henkilönostimen, jonka työskentelykorkeus on huimat 12,5 metriä, eli osimoilleen räystäslautojen lakikorkeus. Pikkuperjantaina varausta laatiessa säämies ennusteli viikonlopusta kirkasta ja aurinkoista, mutta perui puheensa perjantaina ja esitteli taivaalle kertyvät tippapilvet ja sadekuurotöllit. 

Tehokasta maalausaikaa oli koko lauantai ja sunnuntai iltakuuteen - eli Leguanin noutoon - asti, ja sipsuteltavana oli pauttiarallaa puoli kilsaa räystäs-, otsa- ja kulmalautaa. Isäntä aloitteli urakan leppoisesti pihan puolelta, kierrätteli kuistin harjat ja räystäänaluset, pari naapurin smyygia ja nikkaroipa pätkän puuttuvaa kulmalautaakin paikoilleen ennen kuin maalasi sen. 

Ilmojen haltijakin suosi, sillä ainoa sankka sadekuuro tykitti työmaata parahiksi pestopastan ja punaviinilasillisen aikaan.

Viikinsaaresta kaikuivat kesän viimeiset rallit, aurinko värjäsi taivaanrannan & maalarin sudin ruusunpunaiseksi ja päivä päättyi pimeään kymppiuutisten aikaan. 

Sunnuntaiaamu koitti tummana ja tihkuisena ja minä huolestuin: aikaa oli jäljellä enää kahdeksan tuntia ja urakkaa jäljellä yli puolet: puolikas naapurin ja koko meidän pääty, yhden ikkunan smyygit, koko julkisivun puoli ja ties kuinka pitkät pätkät kulmalautoja. 

Karistin huolet harteiltani ja karkasin tyttären kanssa shoppailemaan, mutta kussa parin tunnin päästä palasimme, hytkähti huoli takaisin hartioille: aikaa oli jäljellä viitisen tuntia, ja isäntä nysväsi yhä kulmalautaa meidän päädyssä. Nyt hän ei ehtinyt syömään, vaan särpäsi kahvin seisaaltaan ja lehahti taas kuin räystäspääsky lipan alle ahkeroimaan. 

Julkisivun ja naapuri puolikkaan päädyn maalaamiseen jäi aikaa nelisen tuntia, ja minä steppasin puolen tunnin välein hohhoilemassa ja kannustamassa pensselisetää: you missed a spot! 

Hyvistä neuvoistani huolimatta isäntä eteni määrätietoisesti talla ja tela pohjassa, ja urakka valmistui minuutilleen juuri kun noutaja kurvasi paikalle. 

Viimeistelymaalauksesta uupuvat vielä parvekkeiden katot ja kaiteet sekä kuistien kaiteet, mutta jälkimmäiset taitavat jäädä ensi kesän askareeksi. 

Talomme on nyt kaunis kuin taulu valkeiden kehysten sisässä. Maalarinvalkoiset puitteet tasaavat siniharmaan seinän entistäkin harmonisemmaksi ja arvokkaammaksi, ja raksavaihe on taas askeleen kauempana. Vaikea uskoa, että hirsirunkokin alkoi kohota vasta koko lailla päivälleen kaksi vuotta sitten. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tahmelan kalteva torni

Puitteiden kirkastusjuhlat

Ikean Voxtorp-keittiö